London Calling~

Varasimme tänään whiplasherin kanssa viimein lentoliput ja hotellihuoneen Lontooseen. Lähdemme heinäkuussa, kun molemmilla on lomaa, pidennetylle viikonlopulle Lontooseen 18.-22.7. Valitsimme ajankohdan osaksi myös sen takia, että 20.-21.7. on London AnimeCon, minne myös ostimme viikonloppuliput!

Alunperin ajatuksena oli mennä heinäkuussa takaisin Japaniin. Sääennusteiden jälkeen totesimme, että emme halua mennä 30-asteen helteessä talsimaan Tokion katuja. Maaliskuussa sitten, kun kirsikankukat ovat varmasti kukassa, menemme takaisin.

Itse olen Lontoossa käynyt vuonna 2005 luokkaretkellä, mutta paljoakaan siitä ei ole jäänyt mieleen. Kaunis ja hieno paikka, sen muistan! Nyt kuitenkin takaisin ja ajattelimme tyydyttää Japanin himoamme käymällä muutamissa japaniaiheisissa paikoissa Lontoossa.

Japan Centre on paikka, missä on paljon japanilaista ruokaa ja leivonnaisia tarjolla. Sieltä kuulemma löytyy myös paljon japanilaista kirjallisuutta, mutta myös valikoima englanninkielelle käännettynä. Toivon, että löydetään sieltä onigirejä ja muuta hyvää syötävää! Myös Earl's Courtissa on japanilaisia ravintoloita, esimerkiksi Mai Food ja Kappa, missä on käytävä maistelemassa.

CyberCandyssa sen sijaan pitää käydä katsomassa, josko siellä olisi samanlaisia hauskoja makeisia, mitä löysimme Japanista. Siellä on myös valikoima amerikkalaisia ja australialaisia makeisia.

TokyoToysissa pitäisi olla paljon oheistuotteita ja jopa cosplaytavaraa, joskaan ei animea tai mangaa. Ehkäpä sieltä lähtee mukaan figuureja ja muuta krääsää? Toivottavasti siellä olisi jotain hyvää cosplaytavaraa hyvään hintaan.

Ehkä tärkein kohteemme on Forbidden Planet, missä on paljon sci-fi tavaraa, oheistuotteita ja ties mitä. Löytyy sieltä kuulemma myös animea ja mangaa. Kuulemma valikoima vaihtuu useasti ja hyllyt ovat täynnä tavaraa eli siellä kuluu varmasti aikaa!

Uniqlo tarjoaa japanilaista katumuotia ja sen lisäksi myös anime- ja manga-aiheisia t-paitoja.

Ajattelimme myös käydä London Zoossa katsomassa, minkälainen se on ja miten se eroaa esimerkiksi Uenon eläintarhasta. Hinta on kyllä aika huikea ja tällä kertaa kannattaa varata tarpeeksi aikaa, että saa rahalle vastinetta.

Lontoon keskustan alueella on myös paljon puistoja, minne on kiva mennä istuskelemaan ja katsomaan maisemia. Mikäli ei siis sada, mitä Lontoossa on aika yleistä. Mikäli ehdimme, olisi myös hauska käydä Camden Marketissa, sillä siellä on niin paljon kaikkea myynnissä ja tavaraa vaikka kuinka paljon.

Täytyy tosiaan katsoa, mitä kaikkea ehdimme. Viikonloppu menee tosiaan London AnimeConissa, joskin ei sielläkään tarvitse koko aikaa olla. Hinta sinne oli kahdelta aikuiselta 38€ ja matkaa hotellilta ei ole kuin puolisen tuntia kävellen tai vartin verran julkisilla. Ja mikä hienointa, tapahtuma on K18 eli se tekee kokemuksesta vielä erilaisemman!

Olisi hienoa ottaa sinne jotkut cossit mukaan, mutta lentäminen hieman rajoittaa sitä, mitä voi ottaa mukaan. Ehkä jotkut yksinkertaiset cossit? Katsotaan, mitä whiplasherin kanssa suunnitellaan!


Hotellin varasimme King's Crossin läheisyydestä, Tune Hotel Kings Cross, ja hintaa neljä yölle tuli vain 386€! Heathrow'n asemalle menee 3040min julkisilla. Eli ensimmäiseksi, kun tulemme Heathrow'n lentoasemalta, whiplasherin täytyy pitää minusta kunnolla kiinni, etten juokse päin Tylypahkan laituria 9 3/4. Hienoa viimein päästä sinne katsomaan!

Lisää matkasuunnitelmia varmasti tulee ja kun pääsemme Lontooseen, siellä varmasti näemme jotain, mitä haluamme mennä katsomaan. Vähintään, kun menemme uudelle alueelle, sieltä löytyy aina jotain kiinnostavaa. Mutta ainakin alustavasti ylläolevat ovat suunnitelmissa ja kohteisiin tulostelen taas reittikarttoja. Luokkaretkellä kävin läpi kaikki mahdolliset museot ja muut "suuret nähtävyydet", mikä ei ole lainkaan minun mieleeni. Eikä onneksi whiplasherinkään. Eli kiva päästä tällä kertaa Lontooseen matkalle ilman, että on pakko käydä museoissa!

Mutta tällaista näin alkuun! Olen jo ihan innoissani ja täpinöissäni!
~dessu

PS. Nyt kun ollaan menossa London AnimeConiin, niin en murehdi niin paljon Desuconia. Black Mokona on tulossa, mutta saa nähdä mitä whipin Mitsurugille käy...

Making of: Black Mokona

Ei sillä, että olisin tekemössö tutoriaalia, mutta jotenkin kuva sopii niin hyvin WIP-päivityksiin. Eli vaikka kuinka olisi kamera valmiustilassa, kuvien ottaminen unohtuu kun innostuu lisäämään vauhtia asun teossa! Tekovaiheista ei nyt paljoa ole kuvia, koska ne ovat niin yksinkertaisia että turhauttaa ottaa niistä kuvia.

Mutta siis, aloittelin Black Mokonaa ja kävin sitä varten EuroKankaassa. Mukaani lähti 3,5 metriä mustaa ja tummansinistä kangasta. Seuraavana vaiheena oli työstää tuota kangasmäärää niin, että se varmasti riittää. Päätin ostaa halpaa tummansinistä kangasta, mistä tekisin proto-version ja jos se onnistuu, pystyn käyttämään sitä vuorikankaana.

Lähdin tekemään ensin ihan perushametta, missä on v-kaula-aukko ja huppu. Minulle tyypillistä on, että teen  ensin hieman liian suuren, mitä lähden kaventamaan. Vuoraan koko hameen aina nuppineuloilla täyteen ja lähden sovittamaan, ettei tarvitse monta kertaa ommella ja sovittaa ja omella ja tuhlata lankaa. Joten kädet ja vähän kaikki muutkin paikat ovat taas vaihteeksi täynnä naarmuja nuppineuloista.

Alunperin ajatuksena oli, että laittaisin piilovetoketjun kylkeen mutta mekko menee juuri ja juuri päälle ilman vetoketjuakin. Eli jos vältyn piilovetoketjun ompelulta, olen hyvin tyytyväinen!

Hihojen kanssa olin viimeiseen asti kahden vaiheilla. Toisaalta perusirtohihat tuntuivat oikein kivalta vaihtoehdolta, sillä Black Mokona on hauska hahmo ja se sopisi hahmon tyyliin. Toisaalta pidin kovasti ajatuksesta tehdä Suzakun hihan tyyliset, missä on sekä tyyliä että hauskuutta. Ja koska mekossakin on v-kaula-aukko, niin päätin mennä hieman tyylikkäämmällä linjalla.

Hihat olen myös tehnyt jo aikaisemmin Suzakun kohdalla ja vähän samantapaiset myös Padmén asussa. Ompelin ensin mekon päällipuolen ja vuorikankaan yhteen ja sitten hihat kiinni asuun. Päätin loppujen lopuksi jättää hihoihin näkyviin tummansinisen vuorikankaan, vaikka minulla olisikin ollut tarpeeksi mustaa kangasta. Mielestäni se on kiva pikkuyksityiskohta. Ajattelin tehdä niihin narukiinnityksen, niin pystyn säätämään kiristystä. Jätän sen myöhemmäksi, nyt laitoin vain nuppineuloilla oikeasta kohtaa kiinni. Ostin Eurokankaasta sinistä kanttinauhaa, teen kujan hihoihin ja siten kiristuksen.

Tässä kuva silittämättömästä mekosta ilman huppua. Ja minä ilman meikkiä, joten ignore my face. Kuva on tietenkin otettu vessassa, koska toilet pictures. Ja koska se on ainut paikka, missä on yhtenäinen peili hyvällä valaistuksella.

Olin aika tyytyväinen, kun laitoin mekon päälle. Yleensä tässä vaiheessa huomaan kaikki virheet, mitä olen tehnyt ja valitan painostani ja ulkonäöstäni. Jostain syystä pidin siitä, miten mekko oli tehnyt ja miltä se näytti päälläni. Jalkanikaan ei näyttänyt niin kamalilta, mitä yleensä mekon kanssa! Siksi käytänkin yleensä säärystimiä, jotta se tasapainottaa kokonaisuutta. Nyt melkein tekisi mieli vetää vain saapikkaat jalkaan ja tehdä oikein aikuismaisen Mokonan. Mutta säärystimet ovat niin kivat ja ne sopivat Mokonalle, että teen ne kuitenkin!

Kuvalaatu ei ole kovinkaan hyvä ja se on rakeinen, eikä mekko näytä kuvissa yhtä hyvältä, mitä päällä. Minulla ei ollut whiplasheria kotona, jotta hän olisi voinut ottaa tästä vaiheesta kuvaa

Hupun kanssa minulla on aina ongelmia, en osaa koskaan tehdä huppua kunnolla vaan yleensä otsan kohta tulee liian isoksi. Koska whiplasherin Darth Maulin huppu onnistui niin hyvin, yritän ottaa siitä mallia ja saada siitä "kaavan". Ajatuksena oli tehdä tooosi pitkä huppu, mutta aluksi pelkäsin, että kangas ei riitä, sillä tajusin kangasostoksieni jälkeen, etten ollut ottanut laskuissani huomioon säärystimiä ja laskenut mekon pituuden väärin. Leikkasin ensin hihat, säärystimet ja korvat, minkä jälkeen katsoin, kuinka paljon kangasta on jäljellä. Mutta riittihän sitä kangasta vaikka kuinka!

Hupussa on nyt ainoastaan se ongelma, että se painaa todella paljon ja meinaa pudota koko ajan päästä. Että täytyy katsoa, mitä sille teen ja voinko pitää sitä noin pitkänä. Se näyttää todella kivalta, mutta pakkautuu aika paljon tuonne alas eli luultavasti täytyy lyhentää. Tai leikata osa vuorikangasta pois. En tiedä, täytyy vielä miettiä. Liian runsaalta kuitenkin näyttää.

Säärystimet eivät ole hankalat, laitoin niihin kumilankakangasta (en nyt saa mieleen oikeaa nimeä), jotta saan ne pysymään polvien kohdalla

Korvat ovat tehty, niistä puuttuu rautalanka sisältä, jotta saan ne kohoamaan ja väännettyäkin niitä hieman. Myös korvakoru puuttuu vielä korvasta.

Otsassa olevan korun jätän myös myöhempään.

Eli päivityksen jälkeen tehtävää on vielä:
- hihojen kiristys
- korvien viimeistely
- otsan koru

Onneksi Black Mokona a.k.a Larg alkaa olla jo kuosissa. En luultavasti ehdi ottamaan koko asusta kuvaa ennen Desua, mutta siellä sitten photoshoottia ja tulee paljon kuvia ^^ Seuraavaksi Mitsurugin kimppuun!
~dessu

PS. Tekisi niin paljon mieli tehdä, jos vain ehin, Black Mokona laukku Desuun. Ihan sellainen simppeli, löysin googlen kautta ihan kivan näköisen, minkä perusteella voisin tehdä. Vielä mietin tekisinkö korvia laukkuun vai en. Tässä kuva:

Japanilainen menu Helatorstain kunniaksi

Japanin reissustamme asti olen halunnut tehdä jotain japanilaista ruokaa ja meidän tarkoituksena on ollut tehdä onigirejä vaikka kuinka kauan! Emme ole kuitenkaan saanut aikaiseksi. Nyt sitten päätin, että teen paljon vähän erilaisia japanilaisia ruokia. Helatorstai oli minulle vapaapäivä, mutta whiplasher oli töissä. Eli minulla oli paljon aikaa hääriä keittiössä ja yrittää saada aikaan edes jotain!

Japanissahan tarjotaan ruokapöydässä vähän kaikkea, eikä vain yhtä annosta kerrallaan. Minun pöytääni tuli siis onigirejä, kanakevätrullia, misokeittoa, katkarapuja ja mustekalanakkeja.

 Mustekalanakit ovat ihan tavallisia nakkeja, jotka ovat vain leikattu melkein päästä päähän (4-6 lonkeroa) ja laitettu kiehuvaan veteen, jolloin leikatut siivut menevät kippuralle ja nakki näyttää mustekalalta. Tästä syystä kutsun niitä mustekala- tai lonkeronakeiksi. Itse leikkasin liian pitkiä lonkeroita ja ne menivät hieman katki. Kannattaa jättää vähän isommat päät nakeille!

Suurimman osan ohjeista löysin Kikkomanin sivuilta ja niitä sitten muokkailin sen mukaan, mitä aineksia löysin ja mitä korvailin jollain muulla.

Tuoksuvat katkaravut
400 g jättikatkarapuja
15 ml oliiviöljyä
1 sipuli
1 rkl chiliä
100 ml kookosmaitoa
50 ml soijakastiketta
1 rkl sokeria

Ohjeessa katkarapuja olisi pitänyt käyttää 1kg, mutta kalliin hinnan vuoksi ostin vain 400g jättikatkarpuja Lidlistä.

Kuumenna öljy pannulla ja lisää hienoksi silputut sipulit, ruskista. Lisää joukkoon katkaravut, sekoita ja paista vielä muutama minuutti. Ohjeen mukaan pannulla olisi voinut paistaa vielä sitruunaruohoa ja inkivääriä, mutta minulla ei ollut niitä, joten lisäsin hieman cayannepippuria. Sekoita kulhossa keskenään kookosmaito, soijakastike ja sokeri. Kaada seos katkaraoujen päälle. Anna katkarapujen kypsyä välillä sekoittaen, kunnes ravut ovat kypsiä.

Tarjoile esimerkiksi basmatiriisin kanssa, se puuroutuu hieman keittäessä.

Misokeitto
5 dl vettä
kasviksia
2 rkl misotahnaa

Ostin Ruohonjuuri -kaupasta misotahnaa, Sanchi Organic Genmai Miso, missä oli pussin kyljessä misokeiton ohje. Misokeittoahan yleensä syödään pelkkänä liemenä, mutta jos siitä haluaa ruokaisampaa, siihen voi lisätä kasviksia joukkoon.

Keitä 5dl vettä ja lisää kasvikset joukkoon. Itse käytin tässä vaiheessa oikein hienoksi silputtua sipulia ja kaalia. Keitä muutaman minuutin ajan, ota lämpö pois hellalta ja lisää kaksi kukkurallista ruokalusikallista misotahnaa. Sekoita mutta älä anna kiehua. Mausta.

Jos haluaa lisätä kasviksia, tulee ne lisätä ennen misotahnan lisäämistä, sillä tahna ei saa kiehua. Ja oman maun mukaan pitää misokeitto maustaa, riippuen omista makunystyröistä. Itse lisäsin hieman kasvisliemikuutiosta makua keittoon.

Jostain syystä misokeitto ei oikein iskenyt ja olin ihan liikaa laittanut kasviksia. Misotahnakin näytti hieman epäilyttävältä, kun sitä pursotti pussista pois.

Kanakevätrullat
4 kanan rintafilettä
2 rkl soijakastiketta
½ rkl öljyä
3 pientä paprikaa (erivärisiä)
200 g keräkaalia
kevätrullataikinaa
1 kananmunan keltuinen

Viipaloi kanafileet ja sivele soijakastikkeesta ja öljystä valmistetulla marinadilla. Ohjeessa käytettiin marinadissa saksanpähkinäöljyä ja sherryä, mutta minulla ei niitä ollut, joten maustoin itse hieman marinadia. Lisäsin tilkan balsamiviinietikkaa ja vähän cayannepippuria. Huuhtele vihannekset ja leikkaa paprikat sekä keräkaalit ohuiksi siivuiksi. Ruskista fileet kuumassa öljyssä ja pidä ne lämpiminä. Ruskista vihannekset pannulle jääneessä paistinrasvassa, mausta suolalla ja pippurilla. Asettele taikinat vierekkäin ja laita jokaisen päälle kanafileitä ja kasviksia. Taita ensin taikinalevyn yksi pääty täytteiden päälle, sitten oikea ja vasen reuna. Sivele reunoille kananmunan keltuaista ja pyöritä rullaksi. Paista kuumassa öljyssä, kunnes kevätrullat ovat kullanruskeita.

Löysin omat kevätrullataikinani Turusta Brahenkadulla olevasta China Market liikkeestä. Maksoivat vain 1,50€ eli ei ollut kallis ostos. Kevätrullataikinalevyt olivat jotenkin kauhean pieniä ja tuolla reseptin ohjeella en millään meinannut saada niistä hyviä. Paras tapa taitella rullat on taittaa ensin yksi pääty täytteiden päälle, sitten lähteä rullaamaan toisesta reunasta.

Onigirit
250 g riisiä (puuroriisiä tai sushiin tarkoitettu riisi)
n. 4 dl vettä
unikonsiemeniä
noria

Laita 250 g riisiä kulhoon ja valuta vettä päälle. Pese riisiä varovasti 3-4 kertaa vettä vaihtaen. Valuta vesi pois. Siirrä riisi kattilaan ja kaada päälle vajaa 4dl vettä päälle. Kuumenna kiehuvaksi ja kun vesi alkaa kuplia, laita lämpö pienemmälle. Tarkkaile riisejä, sillä levyn kuumenemisen jälkeen vesi on vielä kiehuvaa ja yrittää tulla yli. Keitä hiljalleen 10 min ajan. Sammuta levy ja anna riisin hautua vielä 20-30min. Älä avaa kantta missään vaiheessa!

Kastele kädet ja suolaa kevyesti. Ota riisiä käteesi ja muotoile se kolmion muotoiseksi. Leikkaa norista sopivan kokoinen suikale ja aseta se puoliksi onigirin ympärille. Ripottele päälle unikonsiemeniä.
Mikäli onigirin sisään haluaa jotain täytettä, kannattaa riisi ensin laittaa pieneen kahvikuppiin ja painaa sormella haluamasi täyte sisään. Ja sen jälkeen jatkaa onigirin muotoilua kädessä.

Me löysimme sushiriisiä ja noria ihan S-Marketin hyllyiltä, joskin ne oli hieman vaikeasti löydettävissä. Mutta apua kysyttäessä, myyjä löysi ne meille.

Itadakimasu~

Olivat ihan maittavia, joskin ruokaa oli ihan liikaa, ettei jaksanut paljoa syödä. Etenkin kun oli kokkaillessa maistellut kaikkea! Melkein parempi olisi ollut silloin tällöin kokeilla yhtä ruokalajia ja sitten kun ne ovat hallussa, tehdä tällainen iso kattaus. En ollut koskaan aikasemmin tehnyt onigirejä ja kevätrullia, joten niiden harjoittelussakin meni kovasti aikaa. Mutta whip kuitenkin sanoi, että oli todella hyvää! ^^

Seuraavalla kerralla tehdään whipin kanssa yhdessä kevätrullia ja onigirejä, niin saadaan vielä parempia niistä!

~destine

Cosplaykysely

Löysin tällaisen kyselyn Yumi jumittaan blogista ja halusin itsekin vastata kysymyksiin. Jos joku muukin haluaa vastata kysymyksiin, niin laittakaa ihmeessä linkkiä kommentteihin, kyselyitä on hauska lukea!

Milloin aloitit?
Cosplay-nimellä aloitin loppu vuodesta 2007, kun menin Helsingin kirjamessuille Final Fantasy VII:n Cloudina. Jo vuonna 2005 suurena Harry Potter fanina aloin kuitenkin pukeutumaan Tylypahkan oppilaaksi ja käymään miiteissä. Eli periaatteessa harrastus sai alkunsa jo 2005, joskin en sitä nimeä käyttänyt.

Kuinka pitkälle teet itse pukusi?
Niin pitkälle kuin voin. Peruukin tietenkin aina tilaan, mutta stailaan sen itse. Ja ylipäätään yksinkertaisia osia, mitkä näyttävät ostettuina paremmilta, esimerkiksi hanskat. Pääasiassa olen sitä mieltä, että ostettuja osia voi olla cosplayssa ja silti voi sanoa tehneensä puvun kokonaan itse. Olisikohan se ollut Minorea, joka joskus sanoi että 10% voi olla ostettua ja olen hänen kanssaan samaa mieltä.

Kuinka monta pukua omistat?
Apua, tulipa kinkkinen kysymys. Piti oikein mennä selaamaan conikalenteriani, kun aikas monta vuotta tässä on tullut cosplayta harrastettua. Valmiina omia pukujani minulla on säilössä 12 kappaletta. Ja 5 kappaletta whiplasherille tehtyjä pukuja. Keskeneräisiä löytyykin sitten varmaan parisen kappaletta.

Onko sinulla "vakiohahmoa/-pukua"?
Eipä oikeastaan. Joskus innostun yhdestä hahmosta ja haluan tehdä useamman puvun samasta hahmosta. Esimerkiksi Break (Pandora Hearts) ja Ivy (Soul Calibur).

Unelmahahmo cossattavaksi?
Aina kun olen jonkun kanssa puhunut, aina löytyy se yksi unelmahahmo ja -cossi, mitä on aina halunnut cossata ja parhaassa tapauksessa asua on tehnyt jo monen vuoden ajan. Itsellä ei oikeastaan sellaista ole vaan uusia innostuksia löytyy aina. Jos on pakko sanoa, niin vielä toteutumattomia asuja, joita yhä haluaisin tehdä ovat esimerkiksi D. Gray-Manin 3rd uniform, Raiko Nabari no Ousta, Bleachin shinigami-asu tai Ishida Uryuu, Naruton Anbu-asu. Näistä vain muutama on enää sellainen, jonka uskon toteutuvan.

Kuinka vanhaksi ajattelit jatkaa harrastusta?
Niin kauan kuin kiinnostaa. Mielestäni cosplaylla ei ole mitään tiettyä ikähaarukkaa, minkä sisällä harrastusta voi harrastaa. Verenpainetta oikein nostattaa sellaiset 13-15-vuotiaat, joiden mielestä cosplay on heidän ikäisten harrastus ja kaikki yli 18-vuotiaat ovat vanhuksia, eikä heidän kuulu cosplayta enää harrastaa. Melkein suora lainaus erään pikkutytön suusta. Eli niin kauan kuin haluaa ja osaa, niin kauan voi harrastaa.

Yksityiskohdat vai kokonaisuus?
Sekä että. Mielestäni kokonaisuus on tärkeämpi kuin yksityiskohdat, mutta tykkään todella paljon tehdä yksityiskohtia, sillä ne juuri tekevät puvusta sen cossin. Mutta tärkeämpää mielestäni on kokonaisuus eli se, että hahmo on tunnistettava, eikä haittaa jos jotain yksityiskohtia tai osia puuttuu.

Oletko laiska vai säntillinen tekemään pukuja?
Tähänkin vastaan, että sekä että. Yleensä aloitan sillä, että olen hyvin säntillinen tekemään asuja, mutta se muuttuu jossain kohtaa laiskuudeksi ja sitten taas takaisin säntilliseen tai ehkäpä lähinnä paniikinomaiseen toimintaan.

Kuinka kauan käytät keskimäärin yhden puvun tekemiseen?
Ylläoleva kertoo jo aika paljon. Aloitan yleensä melko aikaisin ja teen pukua intohimolla. Sitten alkaa laiskottaa ja viikko ennen conia olen jo paniikissa, koska asu ei ole valmis. Puvun tekemiseen ei sinänsä varmasti menisi kauan aikaa, mutta en vain jaksa tehdä kauhean pitkään pukua.

Lempimateriaalisi?
Hankala sanoa. Kankaista pidän kovasti pukukankaasta eli se on sopivan jämäkkää, ei kiillä liikaa mutta ei ole halvan näköinen, joustaa hieman, eikä kerää kaikkia karvoja ja lankoja itseensä. En vieläkään tiedä, mitä materiaalia se on, sillä melko usein ostan sitä palakankaan, kun sitä löytyy. Toisaalta tykkään myös kovasti softiksesta, sillä siitä ostaa taikoa melkein mitä vain, jos vaan osaa. Finnfoam on myös hauska materiaali, samoin keinonahka propeissa.

Cosplayunelmasi?
Joskus onnistua asussa niin paljon, että muutkin tunnistavat sen ja tulevat kyselemään, miten olen tehnyt asun. Ja että uskaltaisin jopa kisata asussa.

Cosplaypainajaisesi?
Asu menee kesken conin täysin rikki, painoni ei putoakaan ja olen ikuisesti pallero, asun haukkuminen.

Hauskin puvustasi heitetty kommentti?
Kukaan ei ole ainakaan sanonut mitään niin mieleenpainuvaa, että voisin sen tähän kirjoittaa. Ilmeet ovat kyllä olleet todella hauskoja, kun olen kävellyt tavallisten ihmisten seassa cossissa.

Kamalin pukusi?
No kamalimmat ovat varmaan cossauksen alkuvaiheessa tehdyt Zack ja Cissnei Final Fantasy VII: Crisis Coresta. Joissain muissa asuissa on jotain vikaa, mutta ei ne tuota kaksikkoa päihitä.

Lempipukusi?
Omista puvuista täytyy sanoa, että olen erityisen tyytyväinen Breakiin (Pandora Hearts) ja Suzakuun (Yami no Matsuei) sekä Kakashiin (Naruto). Puvuista mitä olen whiplasherille tehnyt, pidin erityisesti Darth Maulista (Star Wars).

 

Kisaatko? Kuinka usein?
En ole koskaan kisannut. Koska en uskalla : (

Kuinka vakavasti otat cosplayn?

Ehkä tässä kohtaa voisin sanoa, että tilanne on tasan. Cosplay on vakavasti otettava harrastus ja näen paljon vaivaa asujen eteen ja joskus jopa yritän käyttäytyä hahmolle ominaisesti. Mutta toisaalta cosplay ei saa olla liian vakavaa, sillä se vie niin paljon cosplaysta, jos sen ottaa liian vakavasti. Eli tarvitaan hieman vakavuutta mutta paljon hauskuutta!

Annatko oman ulkonäkösi vaikuttaa hahmoa valittaessa?
Ennen valitsin hahmon sen perusteella, että tykkäsin hahmosta ja hahmon asusta, se riitti. Nykyään valitsen hahmoja hieman oman ulkonäköni mukaan. Olen kuitenkin nainen isoilla tisseillä ja isolla perseellä, niin en voi todellakaan cossata mitään teinipoikaa, näin esimerkiksi.

Lempicosplayaajasi?
Ei minulla oikeastaan ole ketään lempicossaajaa. Coneissa törmään usein samoihin cossaajiin, jotka tekevät asunsa todella hienosti ja he saavat kaiken arvostukseni.

Kuinka paljon voisit korkeintaan käyttää yhteen pukuun rahaa?
Tähän on paha vastata, sillä en ole koskaan laskenut, paljonko laitan rahaa yhteen asuun. Voisin kuitenkin kuvitella, että yhden puvun budjetti liikkuu siinä 50-150€. Se riippuu myös siitä, että joskus ostan kangas- tai akryylimaaleja tms. yhteen asuun, mitä kuitenkin käytän useammassa asussa. Tai sitten ostan reippaasti kangasta toiseen asuun ja käytän jämäkankaita seuraavaan. Yksi mahdollinen menoerä on myös se, että jos hahmolla on jotain, mitä olen pitkään halunnut, voin ostaa sen kalliillakin mutta se ei ole vain hahmoa varten. Hyvänä esimerkkinä whiplasherin Darth Maulin valomiekat.

Mutta en kyllä ainakaan tietoisesti haluaisi käyttää yhteen pukuun paljoa enemmän 100 euroa. Ihan vain sen takia, että niitä asuja tulee kuitenkin tehtyä useampi vuodessa. Toki jos teen yhden tai kaksi oikein extreme super hienoa vuodessa, mitä aion käyttää useamman kerran, niin sellaiseen voin laittaa vähän enemmän rahaa.


~dessu