Oikealla olevasta kuvasta myös näkyy, että kontaktimuovi ei kauhjasti pidä tuosta suihkeesta eli kipristyi suihkuttamisen jälkeen. Mikä tarkotti siis sitä, etten voinut käyttää vanhoja sabluunoita enää toisessa hameen liusakssa. Mutta no worries, ei niiden sabluunoiden leikkaaminen niin pahaa ollut.
Vasemmalla alhaalla on mekon takaosan kuvioinnit juuri suihkutettu. Kuten näkyy, sabluunat pysyvät aluksi hyvin, mutta lopulta kipristyy.
Niin, ja ehdottomasti oli pakko suihkuttaa väriä parvekkeella, parvekkeen lasit auki, ettemme tukehtuneet. Suihkeen hengittäminen jopa raikkaassa ulkoilmassa teki pahaa eli kasvojen suojaaminen olisi ollut järkevintä. Ja mikäli käytätte tämmöisiä suihkeputeleita, muistakaahan sitten käytön jälkeen kääntää pullo ylösalaisin ja suihkuttaa paineet ulos.
Mekossa enää siis jäljellä on vuorikankaan yhdistäminen oikeaa kankaaseen sekä osien ompelu yhteen. Teen myös noin 5cm:n kaistaleen vyötärölle, että se istuu ryhdikkäästi.
Vyö on nyt myös värjätty. Käytän sitä vyötä, minkä tein viime vuonna, sillä mielestäni se onnistui hyvin. Tosiaan vyön soljen jo värjäsin aikaisemmin, siitä lukee edellisessä postauksessa. Siihen pitäisi vielä tehdä ja värjätä lenksu, mikä pitää vyön ylimenevän osan ylhäällä. Senkin olin alunperin tehnyt pahvista mutta sekin saa nyt vaihtua sftikseen.
Vyö on tehty tavallisesta kankaasta, mutta se on vain kaksinkertainen eli tukeva. Ajattelin ensin, että olisin käyttänyt (ei mitään käryä, mitä se kangas oikeasti oli) pehmeää, vähän softistmaista kangasmateriaalia vyössä. Samaa materiaalia käytin aikoinaan Kandan vyönä, kun cossasin hahmoa D. Gray-Manista. Kuvassa se on tuo alin valkoinen, mikä on ranteideni kanssa samassa linjassa. En oikeasti tiedä, mitä materiaalia se on, hieman tuommosta kumimaista. Siitä saisi hyvät armoritkin johonkin cossiin! Tuo materiaali olikin alkuperäinen ajatukseni, olen löytänyt sitä tähän mennessä vain Turun Länsikeskuksesta, Jätti-Rätistä. Mutta siihen tuli kuitenkin todella helposti jälkiä, jos se meni vähänkin ryttyyn. Plus se, että tuo metallisuihke kovettaa aika paljon, enkä tiedä olisiko se enää näyttänyt hyvältä tai taipuisiko materiaali enää sen jälkeen.
Ompelin yläosaa yhteen, tein siis yläosallekin vuoren. Vuorikankaaseen ompelin eteen luut, jotta yläosa olisi ryhdikkäämpi. Oikeaan kylkeen tuli piilovetoketju. Ja vaikka kuinka yritin tehdä vartalonmyötäisen, tuli siitä silti liian iso. Mutta päätin, että kiristän yläosaa hieman niillä nyörityksillä. En halunnut kokonaan kiristää yläosaa nyörityksen avulla, sillä siinä on ihan kauhea urakka. Nyt on paljon helpompaa, että nyöritys on valmiiksi kiristetty vartaloni mukaan ja yläosan saa laitettua päälle helposti vetoketjun avulla. Vähän pitää vielä rinnustusta muokata, että näyttää hyvältä, mutta muuten olen jo aikas tyytyväinen tähän surullisen kuuluisaan yläosaan.
Kävin myös hakemassa pehmeää tyllikangasta, jotta voin tehdä paitsi hihat myös sen surullisen kuuluisan rintakehäyläosan. Eli sen kohdan yläosasta, mikä feilasi KOKO VIIME VUODEN, kun yritin cossia tehdä. Nyt toivon, että olen keksinyt ratkaisun ja päihitän sen! Tosin tarvitsen whiplasherin apua sen kanssa, kun kiinnitän tyllikankaan ensin nuppineuloilla ja sitten alan leikellä. Aion tehdä ensin kolmionmuotoisen kaistaleen kaulaan asti ja sen jälkeen kaulan ympäri tasaisesti kierrän kankaan, minkä ompelen kiinni tähän kolmionmuotoiseen kaistaleeseen. Sen jälkeen jäljellä on enää kanttinauhat yläosaan.
Kunhan olen saanut yläosan ja mekon valmiiksi, siirryn kenkiin. Ostin myös Jätti-Rätistä mustaa keinonahkaa, mistä teen kenkien lisäosia että ne näyttävät samoilta. Eli ei tässä enää mitään mahdottomasti ole jäljellä! Niin, ja pitäisi myös jatkaa Raphaelia, ei saa kokonaan unohtaa. Mutta uppouduin täydellisesti tekemään Ivyn yläosaa ja noita kuviointeja.
~destine