Lyhyesti Kikuconista ja pitkä sepustus ensimmäisestä kisakokemuksesta

Kun Cosvision oli saatu purkkiin, heti viikon päästä oli tiedossa Kirsikankukkacon tai tuttavallisemmin Kikucon. Minua harmitti todella paljon, kun minun piti lauantaina olla kolmeen asti töissä, sillä olen aina käynyt kurkkaamassa Kikuconin ja tukemassa kotikaupunkini tapahtumaa.

Olin myös jo pitkään toivonut mahdollisuutta osallistua cosplaykisaan hieman pienemmällä mittakaavalla, jotta saisin edes hieman lavakokemusta ja voittaisin suunnattoman lavakammoni. Vaikka olen pitänyt jo pari ohjelmaa coneissa ja ollut työni puolesta paljon esillä, ei lavalle asteleminen kuitenkaan ole sama asia. Kikucon on aina ollut hieman pienempi tapahtuma, mikä on todella kiva, sillä pieniä coneja tarvitaan isojen conien rinnalle. Kikuconissa on aina mukava fiilis, kun siellä ei ole koko ajan tungosta. Päätin siis kysellä, onko minun aikataulullisesti mahdollista osallistua kisaan.

Onneksi kuulin, että Kiku-matsuri alkaa vasta 17.30, minkä yhteydessä on myös pukukisa. Päätin siis ajoissa, että minähän ilmoittaudun kisaan ja aion voittaa lavakammoni! Monta kertaa ajattelin perua kisaosallistumiseni, sillä aikataulullisesti minulle tulisi todella kiire ehtiä töistä Kikuconiin ja vaihtaa asu päälle. Ja minua jännitti todella paljon.

En perunut ilmoittautumistani, vaikka sairastuin heti Cosvisionin jälkeen flunssaan (Hakuryu, sinä ja sinun *syntymäpäiväkakkusi* saatte vielä katua!) enkä kunnolla ehtinyt tehdä Gyokuenin sauvaa. Olin myös ollut sairaslomalla perjantaihin asti ja menin lauantaiksi lopulta töihin.

Lauantai oli kaiken kaikkiaan kamala päivä. Kaunis sää mutta minun kurkku kipuni oli muuttunut vuotavaksi ja tukkoiseksi nenäksi. Kaiken lisäksi työpäivä venähti, koska asiakkaiden taksikyydeissä oli jotain epäselvyyttä. Suurella kiireellä ajoin kotiin ja söin hieman whipin tekemää ruokaa ennen kuin kiiruhdimme Klassikon koululle, missä Kikucon pidettiin.

Moikkailin tuttuja samalla kun kiiruhdin pukuhuoneisiin. En edes muistanut ilmoittautua mutta onneksi se ei haitannut, sillä myöhemmin sain itseni ilmoitettua läsnäolevaksi.

Pukuhuoneet sijaitsivat toisessa kerroksessa, minne kiiruhdin proppini ja cossikassini kanssa. Sain asun melko nopeasti vaihdettua päälle mutta sen jälkeen alkoikin heikottaa. Kaikki se kiire ja nenän niistäminen, olin aivan varma, että kuume oli jälleen noussut. Ystävänikin sanoivat, että näytin ehkä hieman sairaalta.

Pukuhuoneessa oli kaiken kaikkiaan kiva tunnelma, kaikki kisaajat olivat todella mukavia ja heidän kanssaan tuntui luontevalta jutella. Se siis hellitti lavakammoani aika paljon. Siirryimme lavalle kuvauttamaan asut ja tuomaroitavaksi. Menin ensin ottamaan asustani kuvat ja taisin olla kuvaajalle hieman töykeä, mutta se johtui vaan siitä, että flunssassa minun oli todella epämukava olla, enkä kuullut puolia mitä ihmiset sanoivat.

Tuomarointi ei mennyt sen paremmin, sillä en jaksanut hirveästi kertoa asustani tai tehdä juuri yhtään mitään. Kerroin, etten ollut täysin tyytyväinen proppiini mutta tajusin sentään kehua kanttinauhojen ompeluani. Muutamaan kertaan tuomarit kysyivät, olinko itse tehnyt asun ja ihmeissäni sain toistella, että kyllä, olen tehnyt kaiken asussani paitsi kengät.

Onneksi tuomaroinnin jälkeen pääsi hetkeksi kavereiden kanssa istuskelemaan ja lopulta takahuoneeseen muiden kisaajien kanssa juttelemaan. Kiku-matsurissa oli ensin muuta ohjelmaa ja kuudelta alkoi pukukisa. Sain kauhukseni kuulla, että numeroa 1 ei ole lainkaan vaan minä numerolla 2 aloitan pukukisan.

Harmillista oli, että mikrofoonin ääni ei kuulunut mihinkään ja pyysinkin työvoimaa kertomaan, että koska minun pitää mennä lavalle. Hahmoni nimi kuulutettiin hieman väärin mutta menin oikeaan aikaan lavalle. Oli ihana kuulla yleisön reaktio asuuni, minkä oletan olleen ihailevan hämmästynyt. Lavaosuus meni mielestäni kivasti ja niin kuin harjoiteltiin ennen kisaa.

Lavan takana oli kiva jännittää muiden kilpailijoiden kanssa ja kaikki tsemppasivat toinen toisiaan. Kaikkien kisaajien käytyä lavalla, menimme vielä lavalle yhteiskuvaan.

Kisan jälkeen käin ottamassa asun pois ja juttelin vielä kavereiden kanssa ennen kuin lähdimme kotiin. Oli ihana päästä juomaan lämmintä teetä ja parantelemaan flunssaa.

Sunnuntaina tulimme taas viime tinkaan paikalle ja menimme katsomaan Kiku-matsuria. Palkintojen jako meni nopeasti ja lavalla oli vielä "Piirrä, esitä ja arvaa" kisan finaalikierros. Oli todella hauska katsoa finaalikierrosta, harmi kun en päässyt näkemään kisaa alusta asti.

Viimeisenä oli pukukilpailun tulosten julkistus. Ensimmäisenä julkistettiin yleisön suosikki, joka olinkin minä! Olin todella hämmästynyt ja innoissani! Sain palkinnoksi mukin, pockyja ja kunniakirjan. Kunniamaininta meni räppikisaajille Death Notesta hahmoilla L & Light, jotka vetivät pukukisan aikana hieman pitkähköä sanasotaa. Esitys oli hauska mutta olisi toiminut paremmin lyhyempänä!

Seuraavaksi oli tuomareiden valinta kärkikolmikosta. Yllätyksekseni sijotuin kolmanneksi! Oli todella ihana osallistua ensimmäistä kertaa kisaan ja tulla sijoille! Toiseksi tuli Jansutti Rozen Maidenista hahmolla Kanaria ja ensimmäiseksi Veeraton Kyoukai no Katanasta hahmolla Kuriyama Mirai. Palkinnoksi sain lisää pockyja, kunniakirjan ja pienen Black Mokona pehmolelun. Pääsi toisen samanlaisen viereen ^^

Mira Strengell (c) / Kuva Kirsikankukkaconin sivuilta

Naama punaisena otin palkinnot vastaan, olin todella otettu sekä yleisönsuosikista että kolmannesta sijasta! Lisää Kikuconin kisojen tuloksia voi lukea täältä.

Minua huvitti, kun hienon ja tasaisen ompelujäljen lisäksi tuomarivat kehuivat minun lava- ja hahmo-olemustani. Kamala flunssa päällä ja heikossa hapessa lavalle, sillä voitetaan kisa! Ei vaiskaan, hienoa että lavalla meni kaikki hyvin. Omasta mielestänikin I nailed it!

Kiitos vielä tuhannesti kaikille kanssakisaajille, jotka olivat niin ihania ja mukavia takahuoneessa. Oli niin ihanaa, kun asua kehuttiin. Olin tosiaan kamalassa flunssassa, enkä kuullut puoliakaan saati sitten jaksanut puhua juuri mitään. Mutta silti takahuone oli ehkä päivän kokokohta! Ehdottomasti jäi kisahammasta kolottamaan ja ehkä olen hyvää vauhtia voittamassa lavakammoni!

Kuvia tulossa Gyokuenista ja sauvasta kunhan palaamme takaisin Suomeen, lähtö Japaniin on nimittäin ihan lähellä!

Gyokuen Ren (Magi)

Cosvisioniin tein itselleni uuden asun sarjasta Magi hahmon Gyokuen. Alunperin Gyokuenin piti tulla Kikuconiin mutta aikaistin suunnitelmia, sillä aloimme suunnitella Sipsinekun kanssa yhteistä photoshoottia hänen Hakuryu asunsa kanssa!

Hahmona Gyokuen on melko mielenkiintoinen ja aiheuttaa minulle ristiriitaisia tunteita. Hahmo on täysin päinvastainen minuun verrattuna ja aluksi hahmo aiheuttikin vihastusta minussa. Mutta Gyokuen alkoi kuitenkin kiehtoa minua: hän on niin hurahtanut omaan asiaansa, päästään ehkä hieman vinksahtanut ja hänellä on paljon voimaa. Mitä enemmän Gyokuenista selviää, sen mielenkiintoisemmaksi hahmo käy. Lisäksi olin jo pitkään halunnut tehdä jonkun kauniin, ison mekon. Tässä oli siihen mahdollisuus.

Asu ei varsinaisesti ole kovin haasteellinen vaikka siinä omat pienet mielenkiintoiset kohtansa ovatkin. Teen kaikista asuista aina luonnoksen paperille, jotta ymmärrän miten asu oikeasti kootaan ja miten se toimii päällä. Luonnostelussa kesti oma aikansa mutta lopulta tajusin asun dynamiikan ja sen jälkeen se olikin melko yksinkertainen tehdä.

Asuun kyllä upposi kangasta, sen voin sanoa. Karkea arvio on, että yli 10 metriä kangasta asu söi. Työtunteja asuun ei kuitenkaan mennyt mitenkään paljon, sillä kuten sanoin, asu on melko yksinkertainen.

Koristeet tein softiksesta. Koska softis+liima+kangas ei ollutkaan toimiva ratkaisu, ompelin ensin valkoisen pohjan kiinni kankaaseen ja liimasin loput koristeet kiinni, koska softis kyllä liimautuu softikseen. Pienen hatun tein kankaasta ja tähden softiksesta.

Peruukki on muokattu vanhasta Hotarubin peruukista ja siihen on lisätty rastoista tehdyt letit. Letit kiinnitin peruukin verkkoon kiinni, etteivät ne pääse tipahtamaan kesken kaiken päästä.

Asusta voi katsoa lisää kuvia esimerkiksi Facebookista tai Deviantartista.

Gyokuen on tulossa huomenna Kikuconiin, minne teen lisäksi myös hahmolle sauvan. Tarkoituksena on siis osallistua Kikun kisaan ja voittaa oma lavakammoni.

Alunperin minulla piti olla viikko Cosvisionin jälkeen aikaa tehdä proppia. Tulin kuitenkin kipeäksi, enkä oikein jaksanut tehdä juuri mitään. Jossain kohtaa tajusin, että pakko edes pikku hiljaa jotain alkaa tehdä, tai muuten en saisi proppia valmiiksi. Ja halusin sen kisaan.

Ensin minun piti tehdä sauvan päätyosa tuttuun tapaan eristevaahdosta. Eristevaahto oli kuitenkin loppu, enkä pystynyt kipeänä lähtemään hakemaan sitä. Löysin kuitenkin finfoamia kaapista ja aloin siitä veistellä sauvan päätyosaa. Kun sain pohjan veisteltyä, päällystin sen vielä maalarinteipilla ja pikasilotteella. Hioin pinnan tasaiseksi ja maalasin ensin keltaiseksi. Hioin vielä kerran ja suihkutin kultaisella koristespraylla päälle. Pinta ei ole niin tasainen kuin haluaisin.

Koristeet tein softiksesta ja das-massasta. Koristeet kultasin spraylla ja liimasin proppiin kiinni. Luulin saaneeni kaikki reunat sun muut kullattua mutta sieltä täältä näkyy keltaista softista. Das-massasta muotoilin propin jalokivikoristeen. Maalasin jalokiven punaiseksi. Yritin kynsilakalla saada siihen hieman kiiltävyyttä.

Sauvaksi uhrautui yksi Mystoganin kepakoista. Katkaisin sauvan vähän pienemmäksi, sillä se oli todella pitkä. Sauvan kultasin myös spraylla. Sauvan ja päädyn väliin tuli vielä finfoamista ja softiksesta pieni koriste, minkä tein samalla tavalla kuin itse päätyosan.

Sauvasta ei tullut ihan niin hyvä ja hieno ja yksityiskohtainen kuin halusin. Siitä näkee, että se on tehty kiireellä, mikä harmittaa todella paljon, kun proppi on melko yksinkertainen kuitenkin. Minun piti hankkia proppia varten muutamia tarvikkeita mutta en ehtinyt, kunnes oli sairastelun vuoksi liian myöhäistä. Mutta on se kaukaa katsottuna kuitenkin ihan hieno.

Making of: Ezio (Assassin's Creed)

Cosvisionissa whiplasherilla oli päällään Assassin's Creedin Ezio. Ezio on hänen lempihahmonsa peleistä ja whip on jo pitkään halunnut cossata hahmoa. Viimein pääsimme toteuttamaan sen.

En ollut niinkään huolissani itse asusta kuin mitä kaikista armoreista. Onneksi minulla on apuna Lontoosta ostettu Ezio-figuuri, mistä näki melko yksityiskohtaisesti kaikki asun osat! Aloittelin pikku hiljaa asun hankalimpia osia jo viime vuoden puolella. Niihin lukeutuu vyönsolki. Paljon pieniä yksityiskohtia, mitkä täytyy tehdä hyvin. Lontoosta whiplasher osti Ezion käsiarmorit (London Anime Conista) ja muut armorit täytyy saada saman värisiksi, jotta näyttää tasapainoiselta. Ja onneksi osti, sillä en ole varma, olisinko niitä osannut vielä tehdä!

Aloitin vyönsoljesta, missä käytin softista ja fimomassaa. Softiksesta tein vyön pohjan ja kaikki lehdet. Fimomassasta muotoilin ja väkersin kaikki pienet yksityiskohdat. Fimon muotoilin ensin leivinpaperin päällä, malli oli leivinpaperin alla, ja kovetin uunissa. Softiksen maalasin liimalla, jotta se hieman kovettuisi, eikä taipuisi liikaa. Tein koko vyönsoljen sinisestä softiksesta, koska ajattelin sen oevan hyvä pohjaväri hopealle spraylle.

Se oli kyllä hyvä idea, mutta olisi kannattanut kaikki osat maalata ennen kokoamista, ettei mistään vilku vaaleansinistä väriä... Tiimarissa oli viime vuonna varaston tyhjennys ja ostinkin hopeaa sprayta, jolla sain kaikki armorit ja osat maalattua. Vyönsoljen tein kuvassa olevaan pisteeseen asti jo viime vuoden puolella, minkä jälkeen se oli koskemattomana tämän vuoden huhtikuuhun asti, jolloin taas jatkoin sen tekemistä.

Olka-armorin tein lopulta keinonahasta, koska se tuntui mukavimmalta, rikkoutumattomalta ja hyvältä vaihtoehdolta. Ja sitä se olikin, joskin värjäykseen käyttämäni koristeluspray ei toiminut keinonahassa ja se varisi koko ajan pois. Toki armori näytti siten kuluneelta ja ystävänikin totesi, etteivät he edes tajunneet, ettei sen kuuluisi näyttää siltä, miltä se näytti. Eli hyvin meni! Eikä väriä onneksi varissut etupuolelta vaan takaa.

Olka-armorin koristeen tein Das-massasta. Muotoilin ja piirsin kuvion hammastikulla. Värjäsin samalla koristelusspraylla kuin muut. Ihme kyllä, pikaliimakiinnitys keinonahkaan toimi ja pysyi hyvin!

Asua aloimme kylmän viileästi tekemään paperista. Kyllä, luit oikein, paperista. Sain isältäni viime vuoden puolella monen kilon edestä isoa paperia, mitä olen käyttänyt asujen kaavoittamiseen. Kun teimme paperista kaavat ensin, jolloin kankaalle jäljentäminen ja itse asun tekeminen on paljon helpompaa. Etenkin kun Ezion asussa on niin paljon kaikkia pieniä yksityiskohtia ja monia kerroksia.

Loppujen lopuksi asuun upposi viisi metriä valkoista kangasta. Niin monta kerrosta kaikkea ja niin paljon pieniä kuvoita, että huhhuh!

Kuvia Ezion asusta Cosvisionissa voi katsoa photoshoot blogikirjoituksen lopusta.

Cosvision 2/2 Photoshootkuvia

Hahmo: Ren Gyokuen
Sarja: Magi - Kingdom of Magic
Kuvaaja: nitunen
Hakuryu: Sipsinekku

Kuvaaja: Kyuu Eturautti (kuvauspalvelu)

Kiitokset ihanalle Sipsinekulle ihanasta Hakuryu-cossista ja itsetehdystä äitienpäiväkortista <3

Hahmo: Yamuraiha
Sarja: Magi - Labyrinth of Magic & Kingdom of Magic
Kuvaaja: nitunen

Päätin tosiaan pitää Magi-painoitteisen viikonlopun ja hauskaa oli. Yksi kaveri totesi, kun kerroin että molemmat hahmot ovat samasta sarjasta, että siltä asut vähän näyttävätkin!

Alunperin laitoin kyselyä, minkä asun laitan sunnuntaina päälle. Moni toivoi Sheenaa ja minun pitikin laittaa se asu, mutta totesin, että olen viime syyskuusta laihtunut niin paljon, että asua olisi pitänyt niin paljon muokata, mihin minulla ei ollut aikaa. Noin arviolta vyörältä on hävinnyt noin 25cm ja pepusta 20cm! Toivon mukaan kuvissakin näkyy eroa vanhaan!

Hahmo: Ezio
Sarja: Assassin's Creed Brotherhood
Ezio: whiplasher
Asu: destine
Kuvaaja: destine

Ezio oli todella onnistunut asu, se istui whiplasherille todella hyvin! Ja muutkin selvästi pitivät, koska emme päässeet lauantaina kunnolla etenemään, kun koko ajan pyydettiin kuvia. Se oli todella hienoa! Olin ylpeä paitsi whipistä, myös itsestäni.

Cosvision 10.-11.5. Turun Logomossa 1/2

Kun sain tietää, että Turkuun on tulossa tapahtuma ja vieläpä cosplaytapahtuma, olin todella innoissani. Ostimme whiplasherin kanssa Cosvisionin liput jo Traconista, sillä ei ollut kysymystäkään siitä, ettemmekö menisi tapahtumaan!

Tapahtumapaikkana oli Logomo, mikä on mielestäni kulkuyhteyksien kannalta todella hyvä ja selkeä paikka. Rautatieasemalta ei tarvitse kävellä kuin sillan yli ja on jo paikalla. Linja-autoasemalta menee kaksi bussia ihan Logomon eteen eikä kävelymatkakaan olisi ollut kuin reilu 20 minuuttia.

Lähettyvillä on myös ABC-asema, mistä löytyy kauppa ja pikaruokaloita sun muita. Lidl on myös melko lähellä. Parkkipaikkoja löytyy myös lähistöltä tien varsilta eli pakko ei ole käyttää Logomon omia maksullisia parkkipaikkoja. Eli onnistunut sijainti.

Ainut harmillinen asia on se, että Logomo tosiaan sijaitsee rautateiden varrella, eikä lähettyvillä ole paljoa mitään viheriötä. Conialueella ei siis voi oikein istuskella, niin kuin Tampere-Talon Sorsapuistossa tai Lahden Sibeliustalon ympäristössä. Toki Logomon läheltä löytyy pientä metikköä eli jotain vihreää sentään on.

Paikkana Logomo oli mielenkiintoinen ja mielestäni toimiva. Sisäänpääsyn jälkeen avautui iso halli, missä oli myyntipöydät sekä väliseinän takana taidekuja. Isoon saliin pääsi monesta eri kerroksesta ja näkyvyys lavalle oli kaikkialta hyvä. Muutamat luentosalit olivat kooltaan hyviä ja toimivia. Logomo on kuitenkin tilana niin suuri, että siellä saattoi välillä eksyä. Kylttejä saisi mielestäni olla ennemmin liikaa kuin liian vähän.

LAUANTAI
destine: Ren Gyokuen (Magi)
whiplasher: Ezio (Assassin's Creed Brotherhood)

Lauantaina saavuimme kahden ystävämme (Sweeney Todd & Mrs. Lovett) kyydillä hieman ennen yhtätoista Logomoon, missä kolmas ystävämme (Khajiit / Skyrim) jo odotteli. Ohjelmanpitäjänä hain oman rannekkeeni ja badgeni toiselta ovelta kuin muut.

Ensi alkuun menimme katsomaan avajaisia. Oli mielenkiintoista kuulla, miten Cosvision olikaan saanut alkunsa vaikka tiesinkin siitä jo aika paljon. Hienoa, miten pienelläkin porukalla voi saada aikaan jotain näin suurta, kun mukana on sekä kokeneita että kokemattomampia ihmisiä.

Avajaisten jälkeen kävimme hieman läpi myyntipöytiä ja taidekujaa, minkä aikana moni kävijä pyysi kuvaa. Oli todella ihanaa, kun pitkästä aikaa pyydettiin kuvia ja niinkin paljon! Tuli todella hyvä mieli asuista ja niiden toteutuksesta.

Puoli kahdeltatoista alkoi Kaappicosplay -ohjelma, mitä menimme seuraamaan. Oli kiva kuunnella ohjelmaa ja ohjelmanpitäjä oli persoonaltaan hauska ja avoin. Haluaisin itsekin kokeilla kaappicosplayta haasteena, että löydänkö oikeasti vaatekaapista tarvittavia asusteita asuun. Siinä harjoittaisi mielikuvista ja ongelmanratkaisua! Itse asiassa minun kolmas asuni, Cissnei (FFVII: Crisis Core) oli kaappicosplay, sillä vedin Turkin asun vain kaapista löytyvistä asusteista päälle ja sillä menin ensimmäiseen Kikuconiini. Kaappicosplayhaasteita voi lukea esimerkiksi Ilonan, Wepin tai Minorean blogeista.

Yhdeltä menimme photoshoottaamaan. Olin sopinut Sipsinekun kanssa yhteisestä photoshootista, sillä hänellä oli lauantaina päällään Hakuryuu eli minun hahmoni poika. Oli kiva päästä photoshoottaamaan henkilön kanssa, jota en ollut ennen tavannut ja mikä sovittiin vain blogiyhteyksien kautta. Se oli todella kivaa! Sain myös Hakuryuulta äitienpäiväkortin.

Jatkoimme vielä sisällä kuvien ottamista ja löysimmekin kolmannesta kerroksesta todella kivan ja puhtaan valkoisen käytävän. Samasta kerroksesta löytyi myös kuvauspalvelu, missä kävimme otattamassa kuvat.

Kolmelta alkoikin cosplaykisa, mitä menimme seuraamaan. Aluksi näimme kutsuvieraskilpailun, mihin oli kutsuttu tasokkaita suomalaisia cossaajia. Jokainen oli tehnyt esityksen kisaan. Kisa oli mielestäni hyvä ja pääosin tasokas. Olin tyytyväinen voittajakolmikkoon, arvasin jokaisen tuomareiden perusteluiden pohjalta ennen kuin nimet paljastettiin.

Kutsuvieraskisaajat

Kutsuvieraskisan voittajakolmikko

Kutsuvieraskilpailun jälkeen oli yksilökisa, missä taso oli mielestäni hyvä. Voittajakolmikosta olen osittain samaa mieltä.

Yksilökisan kisaajat

Yksilökisan voittajat

Hall Cosplayn ryhmäkisa oli kiva, sillä oli ihanaa nähdä isoja ryhmiä lavalla. Esitysten taso vaihteli, enkä voi sanoa olleeni ihan samaa mieltä tuomareiden kanssa. Tuomaristo oli myös melko mielenkiintoinen valinta, olisi ollut kiva tietää hieman perusteluita, miten tuomarit ovat valittu ja minkälaista kokemusta heillä on cosplayn puolella. Minusta tuntui, että tuomarit jännittivät tilannetta enemmän kuin kisaajat. Myös tuomareiden asuvalinnat olivat ehkä hieman... mielenkiintoisia. Voittajista olen jälleen kerran samaa mieltä, mutta järjestyksestä en. Totta kai, on eri asia katsoa asuja yleisöstä, kun asuja ei näe niin hyvin kuin tuomarit. Kivasti kisojen aikana kuvattiin asuja hieman tarkemmin, jotta sai vähän paremman kuvan asusta ja sen laadusta.

HallCosplay ryhmäkisan kisaajat

HallCosplayn ryhmäkisan voittajat

Kisan jälkeen alkoi olla hieman väsynyt olo ja päätimme lähteä kotiin. Illalla alkoikin epäröinti sunnuntain asun suhteen, sillä en ollut ehtinyt korjaamaan ja parantelemaan yhtäkään asua. Painonpudotuksen vuoksi en oikeastaan pystynyt kovin montaa asua edes harkitsemaan vaikka aikaisemmin niin luulin. En vain tajunnut, kuinka paljon niitä senttejä onkaan lähtenyt.


SUNNUNTAI
destine: Yamuraiha (Magi)

Aamulla tulimme jo ennen yhtätoista paikalle, jolloin ehdimme hyvin ennen cosplaykisaa käymään vielä myyntipöytiä läpi ja ottamaan lisää kuvia.

Kahdeksitoista menimme valitsemaan istumapaikkoja salilta cosplaykisoja varten. Esityskilpailu aiheutti minussa ristiriitaisia tunteita. Siellä oli muutama todella hyvä esitys ja muutamia, mistä en oikein osaa sanoa mitään. Yhä edelleen, en tarkoita, että itse osaisin tehdä paremman esityksen tai edes uskaltaisin mennä lavalle! Mutta jotenkin olen todella kriittinen esitysten suhteen, sillä ne edustavat Suomen cosplayesitysten tasoa.

Esityskisan kisaajat

Hall Cosplayn yksilökisaa en ehtinyt nähdä, sillä minun piti poistua pitämään omaa ohjelmaani. Mutta hieman kritisoin Hall Cosplayn ohjelmapaikkaa. Jos kahdeltatoista alkaa kisa, niin miten ihmeessä kisaan voidaan valita tasokkaita cossaajia conikävijöiden joukosta, kun suurin osa ei ollut edes paikalla? Ja mielestäni Hall Cosplay voi olla molempina päivinä, mutta ei jaettuna ryhmä- ja yksilökisoihin. Hieman epäreilua, eikä anna kokonaiskuvaa tapahtuman cossaajista. Mutta tämä vain minun mielipiteeni, minkä ilmaisin jo Frostbiten jälkeen.

Pidin ohjelmaa Sugar Peachesin kanssa aiheesta Cosplay ja itsetunto - miten oma vartalo vaikuttaa hahmovalitaan? Olimme aivan varmoja, että kukaan ei tule seuraamaan ohjelmaa, kun cosplaykisa on sen kanssa päällekkäin. Mutta sali olikin täynnä! Oli todella ihanaa pitää ohjelmaa, mikä oli keskusteleva ja innokas. Aikaa oli varattu aivan liian vähän, sillä aiheesta olisi voinut puhua kauemminkin. Esityskammoisena ihmisenä ohjelma meni mielestäni todella hyvin ja pysyimmekin aiheessakin.

Ohjelman jälkeen kävimme Green Roomissa syömässä ja vielä juttelemassa ohjelmasta.

Kolmelta alkoikin jo Oikeat cosplaymammat puhuvat: Lapseni on cosplayharrastaja -ohjelma, mitä menimme seuraamaan. Oli hauskaa ja mielenkiintoista seurata ohjelmaa ja ohjelmassa puhuvat vanhemmat vaikuttivat todella mukavilta ihmisiltä. Kun kysyttiin vinkkejä siihen, miten nuoret cossaajat voisivat saada vanhemmiltaan luvan harrastaa cosplayta ja lähteä eri paikkakunnille coneihin, oli vastauksena, ettei vanhemmat voi kieltää, jos lapsi sydämestään kertoo, kuinka paljon harrastus heille merkitsee. Mielestäni tämä on ihan totta, mutta valitettavasti niitäkin vanhempia löytyy, jotka eivät hyväksy tällaista harrastusta tai lapsen matkustelua Suomen sisällä. Mikä on todella harmi.

Erityisesti mammaluennon aikana huomasi myös kuulutusten huonon puolen. Eli sen, että ohjelmat keskeytyivät pitkäksi aikaa, kun kuulutettiin mitä seuraavaksi on ohjelmassa. Kuulutukset olivat tosi hyviä, sillä aina ei itse ollut perillä ajan kulusta. Ja toisaalta, jos piti vaihtaa ohjelmaa, oli kuulutus hyvä juttu sen suhteen. Mutta muuten olisi ehkä kannattanut miettiä, minne kaikkialle kuulutukset kuuluvat.

Alunperin minun piti jäädä samaan saliin seuraamaan Project CMV: Cosplayvideoita tekemässä -ohjelmaa mutta valitettavasti ensimmäiset kymmenen minuuttia eivät vakuuttaneet minua. Ja olin muutenkin ristiriitaisissa mielissä, kun samaan aikaan oli isossa salissa Fandom Comes to Life konsertti, mitä olisin myös halunnut katsoa. Joten siirryin konsertin puolella.

Todella kivaa oli kavereilta kuulla, että he innostuivat kovasti cosplay music videoista. Olin aiemmin keväällä heittänyt Cosvisionille ehdotuksen CMV-kisasta, mistä todella tykättiin mutta ei ehditty tähän tapahtumaan toteuttaa vaan se on tulossa seuraavaan Cosvisioniin (mikä on luultavasti tulossa 2016). Ja ohjelmanpitäjät olivat myös puhuneet tästä kisasta eli todella kiva, että ideani on todellakin toteutumassa.

Konsertti oli todella hienon kuuloinen vaikka ehdinkin vajaa puolet siitä näkemään. Lopun Mortal Combat esitys oli kyllä niin mukaansa tempaava, että se jätti todella hyvän fiiliksen Cosvisionin viimeisistä hetkistä.

Konsertin jälkeen tapahtuma loppui meidän osalta ja lähdimme kotia kohti. Todella ihana viikonloppu takana ja oli älyttömän kivaa hengailla kavereiden kanssa ja katsoa hyviä ohjelmia.

Tulossa vielä photoshootkuvia asuista, stay tuned!

Kuvia Cosvisionin asuista

Cosvisionin coniraportti tulossa ensi viikolla, sitä ennen voit käydä katsomassa Facebookin kautta lauantain cosplaykuvia asustani Ren Gyokuenista, sekä whiplasherin asusta Eziosta. Kuvat tulossa myös Deviantartiin!

Muistathan tulla katsomaan Cosplay ja itsetunto - miten oma vartalo vaikuttaa hahmovalintaan? ohjelmaa, missä olen toisena ohjelmapitäjänä. Sunnuntaina klo13 Move 1, be there or be square!

COSPLAY-12: 5/12 Miksi cosplay?

COSPLAY-12 haasteeni alkoi cosplayn määrittelyllä ja pohdinnalla, mitä cosplay oikeastaan. Nyt pohdinkin sitä, miksi ihmiset ylipäätään harrastavat cosplayta ja mikä siinä cosplayssa on, mikä kiehtoo.

 

Ensimmäinen ja ehkä tärkein syy cosplayn harrastamiseen on rakkaus jotain hahmoa kohtaan. Oma harrastus ja fanitus on tullut niin syväksi, että haluaa ”olla kuin rakastama hahmonsa” ja tuoda hahmoa esiin omalla tavallaan ja omalla persoonallaan. Useimmiten cossaaja tietää hahmostaan lähes kaiken, mikä auttaa poseerauksissa ja hetkellisissä (tai pidemmissä) hahmon näyttelemisessä. Pitääkö cossattavan hahmon sitten olla itselleen rakas? Onko tosi-cossaaja vasta silloin, kun tietää hahmosta ja sarjasta kaiken?

 

Yleensä hahmo edes jollain tavalla koskettaa, että ihminen ylipäätään lähtee cossaamaan hahmoa. Hahmon ei mielestäni kuitenkaan tarvitse olla luonteeltaan samanlainen tai hahmon sellainen, mihin voi helposti samastua. Ehkäpä tykkää sarjasta ja haluaa mukaan ryhmäcosplayhin ilman sen suurempaa intohimoa hahmoa kohtaan?

 

Toinen syy cosplaylle voisi olla täysin kädentaitojen, ompelun ja tekemisen puolella. Eli nautitaan asujen tekemisestä ja jäljentämisestä, kädentaidoista ja näpertämisestä, uuden oppimisesta ja taitojen kehittämisestä. Moni sanoo ihastuneensa hahmon designiin ensin ja päättäneensä cossata hahmoa, sen jälkeen vasta tutustunut hahmoon. Tärkeää kuitenkin useimmille cossaajille on tutustua hahmoon, jotta osaa poseerata ja tehdä hahmosta uskottavan myös asun lisäksi.

 

Tekeekö se cossaajasta jollain tapaa ”huonomman”, jos valitsee cossattavan hahmon asun perusteella? Haittaako se, että ei fanita hahmoa?

 

Nykyään liikkuu paljon puhetta siitä, miten joillekin cosplay on harrastuksena enemmän mallina olemista. Kaikki cossaajat haluavat olla enemmän tai vähemmän, tavalla tai toisella, huomion keskipisteenä mutta joillekin se on tärkein osa harrastusta. Cossattavaksi hahmoiksi valitaan joko massasarjojen tai vähäpukeisia hahmoja.

 

Onko huomion hakeminen paha asia cosplayssa? Vaikuttaako cossaajan julkisuus harrastukseen? Mikäli sitä pidetään huonona asiana, voiko syy siihen olla ennemminkin kateus?

 

Esille on myös vuosien aikana noussut se, miten ihmiset ovat löytäneet harrastuksen ystäviensä kautta ja lähteneet mielenkiinnosta mukaan. Aluksi tietämys harrastuksesta tai ylipäätään cossattavasta hahmosta ja sarjasta on vähäistä. Kuuluuko tietämyksen kasvaa harrastuksen myötä vai voiko cosplayta harrastaa pelkästään kaveripiirin yhteisen mielenkiinnon vuoksi?

 

Paljon esillä on ollut myös etenkin coneissa oleva sisäpiireily. Totta kai, kun on ollut monta vuotta harrastamassa cosplayta pienessä Suomen maassa alkaa kaveripiiri koostua cossaajista. Ja mikäli jos on ollut mukana järjestämässä erilaisia tapahtumia, syntyy kavereita niistä piireistä. Onko Suomen cosplayharrastajien sisäpiireys hyvä vai huono asia? Kuinka helppo on päästä sisäpiiriin?

 

Tämä oli vain pintaraapaisu syistä, mitä voi olla harrastaa cosplayta. Ehkä muutama tärkeä syy, mitkä ovat minua mietityttäneet.

 

Miksi sinä harrastat cosplayta?

Itsetunnosta, omasta vartalosta ja motivaatiosta

Tuli tarvetta kirjottaa jälleen omasta painosta ja painonpudotuksesta. Kirjoitin melko pitkän tekstin toiseen blogiini siitä, miten cosplay on minua auttanut omassa painonpudotuksessani. Jos kiinnostaa lukea, tässä linkkiä:

destine's lifestyle: Cosplayn kautta voittoon?

Sivuan tätä aihetta lyhyesti myös Cosvisionin ohjelmassamme sunnuntaina 11.5. klo13, tulkaahan kiinnostuneet paikalle!