Blogiin uutta ilmettä

Kuten moni on saattanut huomata, blogi on muuttanut hieman ulkonäköään ja etenkin väreissä huomaa eroon. Olen todella surkea kaikessa tällaisessa ja viimein huomasin, miten pystyn valmista mallia muokkaamaan, hyvä minä!

Desucon Frostbite on ohi eli kevään ja kesän conit ovat tuloillaan - blogikin voisi samalla muuttua hieman pirteämmäksi ja kesäisemmäksi. Vihreä on myös lempivärini, joten muutos oli minulle hyvin mieleinen. Halusin myös laittaa kuvan otsikon ja kuvauksen taakse, se näyttää monen blogissa niin hienolta. Ensin kesti löytää paikka, mistä sen saa muokattua ja sen jälkeen piti miettiä, minkä kuvan sinne laittaa.

Lisäelämäsieni tuli mieleen, koska ostimme sen minun ja whiplasherin ensimmäisestä yhteisestä conista eli vuoden 2011 Animeconista, mikä järjestettiin Turussa. Ja myös siksi, että cosplayssa tarvitsee aina silloin tällöin lisäelämää, kun pistää itseään neulalla sormeen, menettää hermot cossin kanssa, kangas ei olekaan hyvä...

Tulevista suunnitelmista hieman. Niistä on tulossa lähiaikoina päivityksiä ja paljastuksia. Meidän täytyy vielä whipin kanssa hieman miettiä, missä järjestyksessä teemme cosseja ja minkä haluamme mihinkin coniin. Eli kunhan päätökset ovat tehty, tulee myös päivityksiä. Voin paljastaa, että cosseja on tulossa viime vuonna tehdyistä suunnitelmista~

Ja loppuun muutama loistava kuva, mitkä ovat tulleet Facebookissa vastaan:

Huomasin, että blogilla on jo 25 lukijaa, ihan huimaa! Kiitos kaikille lukijoille, toivottavasti blogin seuraaminen on ollut mukavaa. Mikäli sadan raja ikinä tulee vastaab, tapahtuu jotain hienoa!

Until next time!

~dessu

Lavakammoa karkuun - kurkistus ohjelmapajaan

Minulla oli pohja tälle ohjelmalle, joten lähdin muokkaamaan sitä ja here we go.

Heti seuraavana päivänä conista!

Kolottaako kisahammasta ja sormet syyhyävät tekemään kisaesitystä? Estävätkö lavakammo, epävarmuus ja ehkä tietämättömyys cosplaykisoista sinua osallistumasta? Tule mukaan toiminnalliseen pajaan päästäksesi eroon lavakammosta! Spekuloidaan hieman sitä, mikä on syynä cosplaykisojen pieniin osallistujamääriin ja mitä pelottavaa kisassa voi olla. Haastateltavana Maria Ilona Parviainen, Desuconin cosplayvastaava ja EuroCosplayn Suomen edustaja! Ohjelman aikana käydään vilkaisemassa backstagea ja mennään päälavalle voittamaan lavakammomme!

Idea tähän ohjelmapajaan lähti itse asiassa kahdesta syystä. Yksi: koska viime vuonna jokaisen cosplaykisan jälkeen juontajat ja tuomarit suorastaan anelivat ihmisiä osallistumaan cosplaykisoihin ja kisoissa tosiaan oli vähän ihmisiä. Kaksi: koska halusin itse päästä omasta ĺava- ja esiintymiskammostani eroon.

Desucon Frostbitessä oli samaan aikaan Ilmaisutaitopaja cosplay-harrastajalle, minkä aikana "jokaisen osallistujan olisi tarkoitus päästä kokeilemaan oman äänen käyttöä ja improvisaatioharjoituksia erilaisten lyhyiden tehtävien paissa." Eli saamaa teemaa mutta minun pajassani ei ollut improharjoituksia, lähinnä spekulointia ja keskustelua siitä, miksi kisoihin ei osallistuta sekä käynti Sibeliustalon päälavalla kokeilemassa, miltä lava tuntuu.

Cosplaykisojen pieni osallistujamäärä hämmästytti myös jonkun verran blogeissa, mitä luin. Toki peruutuksiakin tuli, koska pukua ei saatu ajoissa valmiiksi tai tuli sairastumistapauksia. Halusin kuitenkin hieman pohtia, mistä kaikista syistä ihmiset eivät halua lähteä kisaamaan.

  

Laitoin kyselyn sekä Facebookiin että blogiini ja sain muutamia vastauksia cossaajilta. Eli ohjelmani ja päätelmäni eivät todellakaan ole koko cosplaykansan mielipiteitä! Olen kerännyt kuusi yleistä syytä, mitkä voivat vaikuttaa cosplaykisoihin osallistumiseen. Niitä on varmasti enemmänkin ja mieluusti saa kommentoida blogitekstin jälkeen ja ilmaista oman mielipiteensä aiheesta.

Lähdin seuraavasta pohdinnasta liikkeelle: Itse olen harrastanut cosplayta vuoden 2007 lopulta asti, enkä ole vieläkään uskaltautunut cosplaykisaan. Miksi? Vaikka cosplay onkin melko minä-keskeinen harrastus, missä jo pukeutumalla hakee huomiota itseensä ja mahdollisesti haluaa tulla valokuvatuksi. Miksi sitten lavalle nouseminen tuntuu niin vaikealta, vaikka cosplayasussa voi kävellä koko conin ajan conikansan ympäröimänä?
 

Lähdetään liikkeelle…
 

Yksi oleellisin syy saattaa olla cosplayn korkea taso. Ihan muutama vuosi sitten tuntui siltä kuin taso olisi noussut ihan hirveästi siitä, mitä se oli alkuaikoina, kun aloittelin cosplayta.

Haettu hakusanalla "best cosplay ever"

Enkä välttämättä tarkoita, että asun täytyy olla suuri ja näyttävä vaan nykyään kyse on upeiden materiaalien käytöstä, asu on todella lähellä lähdekuvaa, eläytyminen on erittäin In Character. Ja ehkä siihen samalla voi liittää cosplay-kateuden. Tulee pakostakin sellainen olo, ettei halua mennä kisaamaan kaikkien eteen ja tulla haukutuksi. Kritiikkiä ja palautetta tulee aina, se pitää kestää, jos harrastaa cosplayta. Blogeista ja foorumeilta saa joskus lukea aina raakaakin palautetta. Kisaaminen vaatii uskallusta, itsensä likoon laittamista ja uskoa itseensä.

 

Mistä päästään toiseen syyhyn, eli huonoon palautteeseen. Kaikki eivät ole valmiita ottamaan vastaan mitään kritiikkiä puvustaan. Muutenkin palautteen antaminen on taitolaji, että osaa antaa sen oikein Tärkeää olisi antaa rakentavaa palautetta toisen tekemästä puvusta ja miettiä miten palautteen sanoo, eikä vain sanoa mitä sylki suuhun tuo. Juuri palaute vaikuttaa suuresti siihen, uskaltaako lähteä itsevarmana hyvien palautteiden jälkeen kisaamaan vai jääkö mieluummin yleisöksi huonojen palautteiden jälkeen. Hyvän palautteen merkitystä cosplayssa ja cossaajan itsetuntoon ei voi korostaa liikaa!

Totta kai kaikki haluaa nähdä upeita pukuja mutta tärkeintä cosplayssa on varmasti jokaisen mielestä se, että on ylipäätään aloittanut harrastuksen. Ja väitän, että jokaista kisaajaa arvostetaan siitä, että uskaltaa nousta lavalle. Kaikista ei siihen ole.
 

Kolmantena syynä nousi esille kisojen eri kategoriat. Nykyään coneissa jo näkee matalamman kynnyksen kisoja. Blogissa ”Hanskun cosplay ahdistukset” Hansku pohti CosplayGaalan jälkeen esimerkiksi ”aloittelijat” -kategoriaa, missä yleensä aloittelijaksi luetaan sellainen henkilö joka on tehnyt alle neljä pukua eikä ole koskaan voittanut palkintoja. Entä sitten ne aloittelijat, jotka ovat tehneet pukuja, mutta eivät ole koskaan kisanneet? He menevät automaattisesti kokeneiden sarjaan.

Muutamissa palautteissa tuli juuri esille se, että useimmiten kisoissa kisaavat vaatealan ammattilaiset, eikä jokainen cossaaja koe voivansa mennä kisaamaan moisten rinnalle. Muutama nosti myös esille sen, että aika usein voittajina nähdään samat naamat, että se saattaa viedä intoa ja halua edes osallistua kisoihin.

Cosplaykisat ovat kokeneet paljon uudistuksia ja muutoksia viime vuosina, on tullut hall cosplayta, missimittaria sun muita kokeiluja. Ehkä sitä cosplaykisoissa tarvitaan, kokeiluja eri kisamuodoista ja etsiä tällä hetkellä sopivaa kisailutapaa.

Cosplaykisojen kategoriat määrittelevät myös sen, minkälaisia asuja otetaan kisaan mukaan. Mistä päästään neljänteen syyhyn, eli sallittuihin ja ei-sallittuihin pukuihin. Traconissa on melko väljät määrittelyt tälle, sillä se mahdollistaa roolipeli- ja animetapahtuma aika monenlaiset asut. Jossain kohtaa cosplaykisoista hävisivät katumuoti, j-rockin/j-popin cossit, länsimaalaiset hahmot… Ehkä se on myös vähentänyt kisaajien määrää. Toisaalta pajassa pohdittiin myös sitä, että jos niin paljon eri kategorioita kisoissa, mikä sallii ihan kaikenlaiset puvut, onko kategorioissa sitten tarpeeksi kisaajia ja viekö se jo koko idean cosplaykisoista?

Cosplayn määritelmä on kuitenkin melko laaja, siitäkin on ollut blogeissa aika paljon ennen vuoden vaihdetta keskustelua, mikä todella on cosplayta ja mitä cosplay pitää sisällään. En kuitenkaan mene siihen sen syvemmin, sillä se ei ole minun aiheenani. Mutta jos tykkää cossata juuri sellaista hahmoa, mitä ei hyväksytä kisoihin, miten voit kisata?

Viidentenä syynä nostan esille sen, että kisaaminen itsessään voi olla yksi syy, miksi osa ei lähde lainkaan kisaamaan. Sillä se voi myös viedä cosplaysta sen hauskuuden ja muuttaa kivan jutun entistä stressaavaksi. Vaikkakin kaikki kisaajat melkeinpä ovat sanoneet, että kun on kerran kisannut, täytyy päästä uudestaan kisaamaan. Ja vaikka jännittää, kisaaminen on kaikesta huolimatta hauskaa!

Yksi ehkä suurimmista syistä, miksi kisoihin ei osallistuta, oli pajaohjelman nimenäkin. Eli kuudentena: lava- ja esiintymiskammo.

Minulla se on ainakin suurena kammona. Se on ehkä suurin syy sille, miksi en kykene vielä osallistumaan kisoihin, sillä minä varmaan pyörtyisin lavalle. Kovin moni ei sitä usko, että kammoaisin esiintymistä, kun olen aina äänessä ja huitomassa ties missä. Mutta se on totta. Yritin päästä siitä eroon esimerkiksi pitämällä Frostbitessa tämän ohjelman. Kädet hikoavat, otsa hikoaa, jalkoja heikottaa, ääni tärisee. Mutta eihän siitä eroon pääse, jos ei tee mitään asialle. Tosin ohjelman pito meni mielestäni todella hyvin, ehkä esiintymiskammo ei ole niin paha kuin lavakammo.

Tästä syystä ei ole ehkä kannattavaa nousta lavalle satapäisen yleisön edessä vaan pikkuhiljaa luoda rohkeutta. Ehkä on ihan hyvä aloittaa kisaaminen esimerkiksi pienemmässä conissa. Toisaalta, kun kävimme lavalla, niin valojen ollessa päällä kisaaja näkee ehkä pari ensimmäistä riviä katsojista. Ja kaikki ne huudahdukset, mitä sieltä yleisöstä kuuluu? Ehkä joku sananen tavoittaa kisaajan korvat.

Pajaohjelma oli todella keskusteleva, eikä sitä kaikkea todellakaan voi saada mihinkään blogitekstiin. Ohjelman lopussa oli vielä Maria Ilona Parviaisen, Desuconin cosplayvastaavan ja EuroCosplayn Suomen edustaja haastateltavana.

Ehkä tärkeimmät kohdat siitä oli se, että jos mokaat ja jäädytät lavalla, niin se ei ole maailman loppu ja yleensä viimeistään juontaja tai yleisö pelastaa sinut. Backstagella cosplaymammat ovat myös niin mahtavat, että he ja yhteisjännitys muiden kisaajien kanssa auttavat pahimman yli.

Minulle ainakin tuli pajaohjelman jälkeen sellainen olo, että todella haluan päästä kisaamaan. Eli ohjelmani teki ainakin minun kohdallani sen, mitä toivoin eli pääsisin eroon ainakin suurimmasta osasta jännityksestä ja uskaltaisin edes harkita kisaamista. Ehkä osa kisakammoa tosiaan oli se tietämättömyys, minkä mainitsin pajaohjelman esittelyssäkin. Auttoi todella paljon, kun Maria kokeneena kisaajana kertoi kisaamisesta ja pajaohjelmassa oli mukana vielä Hall Cosplayn tekniikkasarjan toiseksi tullut Strenghtin cossaaja kertomassa omia kokemuksiaan!

Toivottavasti muutamat pajaohjelmaan osallistujat saivat ohjelmasta sen, mitä hakivatkin. Se jää kyllä muistoihini yhtenä parhaimpana kokemuksena, suurimmat kiitokset keskustelevalle yleisölle! Mieluusti pitäisin jatkossakin jotain samantapaisia pajaohjelmia!

~dessu kiittää ja kuittaa

PS. Olin niin iloinen, kun pajaohjelman aikana tuli todella paljon mieleen kaikilla osallistujilla kehitysehdotuksia ja paja-/luentoehdotuksia, mitä Maria lupasi laittaa korvan taakse ja miettiä. Katsotaan, jäikö sieltä myös minulle takaraivoon jokin ohjelma, minkä ehdottomasti haluaisin tulevaisuudessa pitää!

PPS. Unohdin tätä kirjoittaessa varmaan puolet siitä, mitä piti sanoa ja kirjoittaa sunnuntain ohjelmasta, kun innostuin liikaa. Mutta olisi kiva kuulla vielä muiden ajatuksia ja pohdintoja aiheesta!

Desucon Frostbite 16.-17.2.2013

Frostbite on ohi mutta hyvät muistot ovat sitäkin paremmin mielessä! Sanotaanko, että coni oli yksi parhaimmista pitkään aikaan vaikka siinä ei ollutkaan mitään ihmeellistä. Varmaan se, että whiplasherin Darth Maul-cossi onnistui hyvin, olin tyytyväinen omaan asukokonaisuuteeni ja pääsin pitämään pajaohjelmaa, sai aikaan loistavan fiiliksen!

Lähdimme kohti Lahtea jo perjantaina heti työpäivän jälkeen, ajo kesti sen reilu kolme tuntia ja ilokseni löysimme parkkipaikan aivan Omenahotellin edestä! Kävimme hakemassa läheisestä Subwaysta hieman patonkia ja nautimme conia edeltävästä illasta. Onneksi cossit olivat valmiita, eikä tarvinnut enää hotellissa ommella tai tehdä cossia. Ystävämme saapuivat hieman myöhemmin paikalle, tosin olimme niin väsyneitä, että me whiplasherin kanssa nukahdimme jo ajoissa! Raskas työviikko takana~

Lauantaina heräsimme ajoissa, jotta ehdimme coniin aamupäivällä hakemaan cosplaykisaliput. Tai sitten ei. Darth Maulin kasvomaalauksen kanssa meni yllättävän kauan ja kaikkineen meillä meni melkein kolme tuntia saada whiplasherin cossi ja omat asukokonaisuudet päälle! Minulla ja ystävillämme oli päällä Japanin muotia edustavia vaatteita, minun asukokonaisuudesta voi lukea edellisestä postauksesta.

Lähetin kaverilleni hätäviestin ja pyysin häntä noutamaan meille cosplaykisaliput, joita olikin vielä kisan alkaessa jäljellä! Mutta saimme niin hyvät paikat, neljänneltä riviltä, että hätäviesti oli kannattava!

Conissa menimme heti myyntipöydille. Mukaan tarttui muutama anime-sarja, Claymore ja Black Blood Brothers, ja heilurikissa sekä taidekuljalta ihanat magneetit ja virkattu Pokemon-pallo!

Puoli kahdelta menimme katsomaan AMV-kisan. Huumorivideon voittaja ansaitsi kyllä voittonsa, oli aivan mahtavaa yhdistää Aladdin ja Helsing!

Kisan jälkeen menimme ottamaan whiplasherin kanssa hieman kuvia ja pitämään photoshootia. Harmi, että kun valomiekat olivat lumisessa maisemassa, ne muuttuivat vaalean liiloiksi ja kuvissa näyttivät ihan valkoisilta. Onnistuin jotenkuten PhotoFiltren avulla muokkailemaan aidot värit miekkoihin. Miekat ovat sentään Yhdysvalloista tilatut lisenssituotteet! Tässä muutama kuva photoshootista:

Photoshootin jälkeen kävimme S-Marketista hakemassa hieman evästä ja pitkän etsinnän jälkeen löysimme ylimmästä kerroksesta pienen nurkkauksen eväiden syönnille. Seuraavana vuorossa oli cosplaykisa. Hall Cosplay on mukavaa vaihtelua tavanomaisten kisakategorioiden rinnalla, sillä silloin kisassa näkee niitä, jotka eivät välttämättä muuten olisi osallistunut kisaan.

Cosplaykisan jälkeen päätimme lähteä takaisin hotellille. Valitettavasti tällä kertaa ei löytynyt parkkipaikkaa hotellin edestä, mutta onneksi sentään samasta korttelista! Evästä haimme taas Subwaysta ja vietimme loppuillan hotellilla.

Sunnuntaina ei onneksi tarvinnut herätä kovin aikaisin,  sillä whiplasher ei laittanut cossi päälle enää sunnuntaina. Minun pajaohjelmani alkoi puoli yhdeltätoista, joten conialueella piti olla viimeistään kymmeneltä, jotta sain kokeilla PowerPoint esitykseni toimivuuden ja hermoilla rauhassa.

Lavakammoa karkuun -pajaohjelmani meni mielestäni hyvin. Se oli enimmäinen kerta ohjelmanpitäjänä ja paikalla oli vaihtelevasti 4-10 ihmistä. Paja oli erittäin keskusteleva, kävimme lavalla vierailemassa ja minua ei jännittänyt ohjelman aikana yhtä paljon, mitä ennen ohjelmaa. Onneksi olen työni kautta saanut hieman harjoitusta esitelmien yms. pitämisestä.

Paja kuitenkin innosti minua harkitsemaan vakavasti kisaamista. Lavalla käynti oli mukavaa ja oli hyvä kuulla muutaman jo kisanneen kokemuksia kisaamisesta, lavalla ja backstagella olemisesta. Kun aloin suunnitella ohjelmaa, oli taustalla myös oma lehmä ojassa eli oman lava- ja esiintymiskammon voittaminen! Katsotaan, jaksanko joskus postata jonkinlaista pohdintaa, mitä tein ohjelmaa varten!

Harmittaa tosin se, että kolme cosplayohjelmaa oli päällekkäin sunnuntaiaamuna. Muuten Desuconin info toimi todella hyvin ja minulla oli hyvä fiilis omasta ohjelmastani. Ohjelmavastaava-Heidi jakoi tuskani, kun olin varma ettei PowerPoint esitykseni toimikaan ja cosplayvastaava-Maria oli tukena ohjelmaa ideoidessa ja sen aikana, suuret kiitokset heille.

Ohjelman jälkeen kävimme syömässä kahvilassa ja treffasimme muutamia kavereita samalla. Kävin pudottamassa vielä narikkaan yhdelle toiselle kaverille yllätyslahjan, mikä sisälsi monta eri laatua rooibos-teetä!

Lähdimme Frostista siis jo yhden jälkeen ja matka kotiin ei tuntunut niin pitkältä. Tosin, matka kesti vain reilu kaksi ja puoli tuntia, kun en jaksanut ajaa bensaa säästävästi vaan ihan nopeusrajoitusten mukaan. Oli ihana palata kotiin, purkaa kaikki mukana olleet laukut ja kassit, sekä nähdä meidän rakkaat degu-vauvamme, heitä oli kova ikävä<3

Meidän pienet vauvamme, Kupo ja Mogu.

Ja loppuun vielä muutama kuva minun asukokonaisuudestani:

Kuvat ovat otettu meidän parvekkeelta, siksi kaunis ympäristö. Meidän piti ottaa kuvia jo conissa, mutta lauantaina ei ehtinyt ja whiplasherin Darth Maul -maalaukset olisivat sutanneet kameran. Sunnuntaina oli sitten niin kova meno päällä, että muistettiin vasta autossa.

~dessu

Frostbiten suunnitelmat hieman uusiksi

Kuten kerroin muutama postaus sitten, en aio laittaa Frostbiteen Padmé Amidalaa. Aion kyllä kaikki asut, mitkä ovat jääneet käyttämättä, vielä tehdä kaventaa ja tehdä uudestaan, kunhan olen saavuttanut tavoitteeni painon ja vartalon suhteen.

En kuitenkaan halunnut lähteä Frostbiteen ihan normivaatteissa vaan halusin jotain erilaista laittaa päälle. Olen jo pitkään halunnut tehdä lolita-puvun, mutta totesin ettei minulla ihan ole aikaa sellaiseen. Päätin kuitenkin googlen kuvahaun kautta hieman katsella erilaisia lolitapukuja ja -tyylejä.

Löysin itselleni sopivan tyylin, nimittäin gothic lolitan. Kävin läpi monen monta kuvaa ja suunnittelin viime torstaina nopeasti itselleni pukukokonaisuuden. Asu ei täytä kaikkia gothic lolitan määritelmiä, eikä sen tarkoitus olekaan olla täydellinen lolitapuku. Otin kuitenkin vivahteita siitä ja muokkasin omaan käyttööni.

Mekkona minulla on Eurokankaasta ostettu kangas, missä on helmaan tehty kaunis kuviointi. Vieressä kuva mekon kuvioinnista

Mekossa on halter neck kaulus, mistä pidän kovasti. Mekko on empire waist -tyyliä eli mekko lähtee heti rinnuksien alta. Rinnuksien alla olevat kavennukset jäivät hieman suuriksi, saa nähdä ehdinkö vielä niitä kaventaa. Sivusta löytyy piilovetoketju.


Tein siihen päälle vielä takin, missä ei ole hartioita ollenkaan. Selässäni oleva tatuointi tulee tuolloin myös kivasti esiin. Hihat ovat leveät ja takki aion laittaa kiinni napeilla, minkä jälkeen takki aukeaa sivuille. Kangas on hieman kiiltävää, tyylikästä ja kauniisti laskeutuvaa. Eli se on ainut asia, mikä on vielä tekemättä.

Jaloissa minulla on säärystimet. Lolita-tyyliin ei kuulu minkäänlaiset säärystimet,etenkään gothic lolitaan. Minä kuitenkin kovasti pidän niistä ja jossain sivustoilla sanottiin, että kun gothic lolita arvostaa jalkoja myötäileviä sukkahousuja ja korkeita korkoja, on enemmän cosplayn tyylistä pitää säärystimiä. Mikä sopii minulle hyvin, sillä cosplay ennen kaikkea!
Päätin kuitenkin tehdä hieman tyylikkäämmät säärystimet, jotta ne sopisivat asukokonaisuuteen paremmin. Ompelin säärystimet samasta kankaasta, mistä mekko on eli todella tyylikkäästä ja kauniista kankaasta. Taakse tein rypytykset vetämällä lankaa ja eteen sinne tänne pientä rypytystä nostamaan kangasta. Alle aion laittaa ihan kunnon kudotut säärystimet, sillä palelen helposti, ja nuo siihen päälle.

Päähän laitan jo viime vuonna hankkimani peruukin, minkä alunperin tilasin Trinity Bloodin cossiani varten. Kiharat ovat kauniit ja peruukki näyttää todella aidolta.

Tällä viikolla aion vielä hankkia kaikkia pieniä asusteita, mitkä täydentävät asukokonaisuuden. Ostin jo Glitteristä päähän pienen hattu-koristeen ja kaulaan näyttävän kaulakorun. Katsotaan, löytyykö vielä jotain~

Tässä kuvia, mitä whiplasher napsi, kun laitoin nopsaan asukokonaisuuden päälle:

Pari päivää enää!
~dessu

PS. Darth Maul on ompelun osalta VALMIS.

Darth Maul (Star Wars) 2/2

Darth Maulin peruspuku tuli nopeasti valmiiksi. Se on ollut valmiina jo tovin, mutta en ole saanut aikaiseksi tehdä mitään postausta. Edellisessä postauksessa kerroinkin, että kaikki on nuppineuloilla kiinni. Sovittamisessa ja kaventamisessa ei kauan nokka tuhissut ja ompelin kaiken valmiiksi muutamassa päivässä. En jaksanut ommella kovin kauan, enkä joka päivä pitkän työpäivän jälkeen edes jaksanut tehdä asua. Mutta aika mitä siihen käytin, oli todella vähäistä.

Tässä kuva, minkä pohjalta olen asua tehnyt ja suurin piirtein samalta näyttääkin:

Tein paidan hihoihin ja housujen lahkeisiin käännöksen, jotta sain niistä ilmavat ja ne laskeutuivat mukavasti. Käsiin tulee vielä hanskat Pilailupuodista (koska vihaan hanskojen tekoa) ja jalkoihin whiplasherin maiharit. Eivät nouse aivan yhtä ylös mitä Darth Maulilla, mutta tarpeeksi.
Alla olevaan pitkähihaiseen paitaan pitää vielä ommella piilovetoketju, jotta se pysyy nätisti päällä, mutta vetoketju ei paista sieltä läpi. Liivi on kiinni hakaneulalla, sen päältä menee niskan kautta kulkeva huivi ja keskellä hakaneuloilla kiinni oleva "ruokalappu" (en keksi muutakaan nimeä sille). Kaiken yhdistää vyötärön ympäri menevä nahkainen vyö. Jo on hankalasti rakennettu asukokonaisuus!
Nahkavyötä en ole vielä tehnyt, sillä keinonahan löytäminen Jätti-Rätistä (mistä yleensä ostan kaikki kankaat) oli yllättävän hankalaa. Tänään siit Eurokankaaseen!

Kaapu/viitta olikin ehkä hankalin osuus. Se on melkein kokonaan käännetty haitarimaiseksi ja sen suunnittelu tuotti minulle päänvaivaa. Onneksi googlen haku auttoi minua löytämään piirretyn suunnitelman kaavusta, jotta osasin aloittaa edes jostain!

Kaikki muu kaavussa on tehty, paitsi haitarikäännöksien silittäminen ja tukineuleiden ompelu. Myön hupun viimeistely pitää vielä tehdä.

Eli tällä hetkellä puuttuu:
- hanskat
- vyö
- hupun viimeistely
- piilovetoketju alimmasta paidasta

Ei pahasti siis kesken! Kunhan vain saa aikaiseksi, niin nuohan on nopsaan tehty. Olen ollut flunssassa, minkä vuoksi en jaksanut viikonloppuna tehdä niin paljon asua, mitä olin suunnitellut.

Loppuun vielä kuva, kun whiplasher harjoitteli nopeasti Darth Maulin maskeerauksen tekoa:

Muutama päivä vielä Frostiin!
~ dessu

Padmé Amidala (Star Wars) 2/2

Tiedän sanoneeni, että yritän saada Padmen mahdollisimman nopeasti valmiiksi ja viime deadlinesta taitaa olla jo yli kaksi viikkoa. Duh, en sitten ihan onnistunut. Tai no melkein. Tein asua varmaan nelisen tuntia ja sovittamisvaiheen jälkeen en vain enää jaksanut. Kokonaisuus oli valmis mutta viimeistelyä en yksinkertaisesti jaksanut tehdä.

Jäljellä on reunojen kääntäminen ja ompelu. Pituutta helmoissa on vain yhteensä niin paljon, etten ole ehtinyt sitä tehdä. Alushaameeseen pitäisi vielä laittaa hieman vanukangasta, jotta se nousee hieman enemmän.

Päähineeseen on kiinnitetty pulpuroiden nauhat ja kultainen koriste on valmis, mutta en ehtinyt kiinnittää sitä. Koriste on tehty softiksesta, mitä muokkasin lämmittämällä sitä hellan yläpuolella. HUOM! Softis ei saa missään nimessä valahtaa hellan päälle tai tulee ikävää jälkeä. En ole ihan tyytyväinen pienempään koristeeseen keskellä. Tein kohokuviot koristepuikolla ja sprayasin koko koristeen. Se ei näytä niin hyvältä mitä haluaisin.

Yläosa tuotti ehkä kaikkein eniten ongelmia. Minulle on aina ollut hankala tehdä cosseja, missä on selkeästi rinnat tai missä kangas ei veny. En myöskään löytänyt liilahtavaa jäljitelmä säämiskää, enkä mitään muutakaan samettista kangasta. Ostin lopulta jotain paksua satiinia koska se näytti niin kauniilta, kiiltävältä ja pehmeältä. Hihoja on kaksi, sillä yläosan hiha on auki. Minun piti lopulta ostaa uusi kangas hihoihin, koska en ollut tyytyväinen edelliseen. Kangasta whiplasher kutsui "prinsessa-kankaaksi". Hihat ompelin sekä takaa että edestä kiinni ja vedin toisesta langasta, jotta sain rypytykset.

Hihassa on kiinni myös itsekudotut hansikkaat. Hanskojen langan löysin uudesta lankakaupasta, mikä on tullut vanhan postitoimiston tilalle, sen nimi on Lankamaailma. Kudoin hanskat näppärästi koulutuksissa ja peukalot onnistuivat yllättävän hyvin!

Eli tälläinen tässä vaiheessa:

 

Sovittamisvaiheessa olin vielä tyytyväinen cossiin. Mutta nyt kun laitoin sen kokonaisuudessaan päälle ja katsoin peilistä, en ollut tyytyväinen. Jotenkin on sellainen olo, että tämän kokoisena pitäisi välttää kaikkia värjeä ja pitäytyä mustassa. Cossin kanssa tuli vielä se "ongelma", että olen onnistunut laihtumaan 5kg ja puku roikkuu päällä. Ja isokokoisena kaikki roikkuva näyttää kamalalta.

En tiedä, jos en ole tyytyväinen peilikuvaan, niin tuskin laitan cossia päälle. Tein myös sellaisen päätöksen, että ennen kuin olen laihtunut niin paljon, mitä haluan, en ala tehdä uusia cosseja. Miksi laittaa rahaa kankaisiin ja aikaa ompeluun, kun lopputulos ei kuitenkaan miellytä?

Olen alkanut tehdä korvaavaa asua Frostbiteen, hieman gothic lolita -tyylistä asua. Darth Maul kuitenkin valmistuu Frostiin, siitä on tulossa todella hianoa. Ehkä olen vain innokas sith-fani Frostin ajan!

Vielä tulossa päivityksiä ennen Frostia, stay tuned!
~dessu