Lavakammoa karkuun - kurkistus ohjelmapajaan

Minulla oli pohja tälle ohjelmalle, joten lähdin muokkaamaan sitä ja here we go.

Heti seuraavana päivänä conista!

Kolottaako kisahammasta ja sormet syyhyävät tekemään kisaesitystä? Estävätkö lavakammo, epävarmuus ja ehkä tietämättömyys cosplaykisoista sinua osallistumasta? Tule mukaan toiminnalliseen pajaan päästäksesi eroon lavakammosta! Spekuloidaan hieman sitä, mikä on syynä cosplaykisojen pieniin osallistujamääriin ja mitä pelottavaa kisassa voi olla. Haastateltavana Maria Ilona Parviainen, Desuconin cosplayvastaava ja EuroCosplayn Suomen edustaja! Ohjelman aikana käydään vilkaisemassa backstagea ja mennään päälavalle voittamaan lavakammomme!

Idea tähän ohjelmapajaan lähti itse asiassa kahdesta syystä. Yksi: koska viime vuonna jokaisen cosplaykisan jälkeen juontajat ja tuomarit suorastaan anelivat ihmisiä osallistumaan cosplaykisoihin ja kisoissa tosiaan oli vähän ihmisiä. Kaksi: koska halusin itse päästä omasta ĺava- ja esiintymiskammostani eroon.

Desucon Frostbitessä oli samaan aikaan Ilmaisutaitopaja cosplay-harrastajalle, minkä aikana "jokaisen osallistujan olisi tarkoitus päästä kokeilemaan oman äänen käyttöä ja improvisaatioharjoituksia erilaisten lyhyiden tehtävien paissa." Eli saamaa teemaa mutta minun pajassani ei ollut improharjoituksia, lähinnä spekulointia ja keskustelua siitä, miksi kisoihin ei osallistuta sekä käynti Sibeliustalon päälavalla kokeilemassa, miltä lava tuntuu.

Cosplaykisojen pieni osallistujamäärä hämmästytti myös jonkun verran blogeissa, mitä luin. Toki peruutuksiakin tuli, koska pukua ei saatu ajoissa valmiiksi tai tuli sairastumistapauksia. Halusin kuitenkin hieman pohtia, mistä kaikista syistä ihmiset eivät halua lähteä kisaamaan.

  

Laitoin kyselyn sekä Facebookiin että blogiini ja sain muutamia vastauksia cossaajilta. Eli ohjelmani ja päätelmäni eivät todellakaan ole koko cosplaykansan mielipiteitä! Olen kerännyt kuusi yleistä syytä, mitkä voivat vaikuttaa cosplaykisoihin osallistumiseen. Niitä on varmasti enemmänkin ja mieluusti saa kommentoida blogitekstin jälkeen ja ilmaista oman mielipiteensä aiheesta.

Lähdin seuraavasta pohdinnasta liikkeelle: Itse olen harrastanut cosplayta vuoden 2007 lopulta asti, enkä ole vieläkään uskaltautunut cosplaykisaan. Miksi? Vaikka cosplay onkin melko minä-keskeinen harrastus, missä jo pukeutumalla hakee huomiota itseensä ja mahdollisesti haluaa tulla valokuvatuksi. Miksi sitten lavalle nouseminen tuntuu niin vaikealta, vaikka cosplayasussa voi kävellä koko conin ajan conikansan ympäröimänä?
 

Lähdetään liikkeelle…
 

Yksi oleellisin syy saattaa olla cosplayn korkea taso. Ihan muutama vuosi sitten tuntui siltä kuin taso olisi noussut ihan hirveästi siitä, mitä se oli alkuaikoina, kun aloittelin cosplayta.

Haettu hakusanalla "best cosplay ever"

Enkä välttämättä tarkoita, että asun täytyy olla suuri ja näyttävä vaan nykyään kyse on upeiden materiaalien käytöstä, asu on todella lähellä lähdekuvaa, eläytyminen on erittäin In Character. Ja ehkä siihen samalla voi liittää cosplay-kateuden. Tulee pakostakin sellainen olo, ettei halua mennä kisaamaan kaikkien eteen ja tulla haukutuksi. Kritiikkiä ja palautetta tulee aina, se pitää kestää, jos harrastaa cosplayta. Blogeista ja foorumeilta saa joskus lukea aina raakaakin palautetta. Kisaaminen vaatii uskallusta, itsensä likoon laittamista ja uskoa itseensä.

 

Mistä päästään toiseen syyhyn, eli huonoon palautteeseen. Kaikki eivät ole valmiita ottamaan vastaan mitään kritiikkiä puvustaan. Muutenkin palautteen antaminen on taitolaji, että osaa antaa sen oikein Tärkeää olisi antaa rakentavaa palautetta toisen tekemästä puvusta ja miettiä miten palautteen sanoo, eikä vain sanoa mitä sylki suuhun tuo. Juuri palaute vaikuttaa suuresti siihen, uskaltaako lähteä itsevarmana hyvien palautteiden jälkeen kisaamaan vai jääkö mieluummin yleisöksi huonojen palautteiden jälkeen. Hyvän palautteen merkitystä cosplayssa ja cossaajan itsetuntoon ei voi korostaa liikaa!

Totta kai kaikki haluaa nähdä upeita pukuja mutta tärkeintä cosplayssa on varmasti jokaisen mielestä se, että on ylipäätään aloittanut harrastuksen. Ja väitän, että jokaista kisaajaa arvostetaan siitä, että uskaltaa nousta lavalle. Kaikista ei siihen ole.
 

Kolmantena syynä nousi esille kisojen eri kategoriat. Nykyään coneissa jo näkee matalamman kynnyksen kisoja. Blogissa ”Hanskun cosplay ahdistukset” Hansku pohti CosplayGaalan jälkeen esimerkiksi ”aloittelijat” -kategoriaa, missä yleensä aloittelijaksi luetaan sellainen henkilö joka on tehnyt alle neljä pukua eikä ole koskaan voittanut palkintoja. Entä sitten ne aloittelijat, jotka ovat tehneet pukuja, mutta eivät ole koskaan kisanneet? He menevät automaattisesti kokeneiden sarjaan.

Muutamissa palautteissa tuli juuri esille se, että useimmiten kisoissa kisaavat vaatealan ammattilaiset, eikä jokainen cossaaja koe voivansa mennä kisaamaan moisten rinnalle. Muutama nosti myös esille sen, että aika usein voittajina nähdään samat naamat, että se saattaa viedä intoa ja halua edes osallistua kisoihin.

Cosplaykisat ovat kokeneet paljon uudistuksia ja muutoksia viime vuosina, on tullut hall cosplayta, missimittaria sun muita kokeiluja. Ehkä sitä cosplaykisoissa tarvitaan, kokeiluja eri kisamuodoista ja etsiä tällä hetkellä sopivaa kisailutapaa.

Cosplaykisojen kategoriat määrittelevät myös sen, minkälaisia asuja otetaan kisaan mukaan. Mistä päästään neljänteen syyhyn, eli sallittuihin ja ei-sallittuihin pukuihin. Traconissa on melko väljät määrittelyt tälle, sillä se mahdollistaa roolipeli- ja animetapahtuma aika monenlaiset asut. Jossain kohtaa cosplaykisoista hävisivät katumuoti, j-rockin/j-popin cossit, länsimaalaiset hahmot… Ehkä se on myös vähentänyt kisaajien määrää. Toisaalta pajassa pohdittiin myös sitä, että jos niin paljon eri kategorioita kisoissa, mikä sallii ihan kaikenlaiset puvut, onko kategorioissa sitten tarpeeksi kisaajia ja viekö se jo koko idean cosplaykisoista?

Cosplayn määritelmä on kuitenkin melko laaja, siitäkin on ollut blogeissa aika paljon ennen vuoden vaihdetta keskustelua, mikä todella on cosplayta ja mitä cosplay pitää sisällään. En kuitenkaan mene siihen sen syvemmin, sillä se ei ole minun aiheenani. Mutta jos tykkää cossata juuri sellaista hahmoa, mitä ei hyväksytä kisoihin, miten voit kisata?

Viidentenä syynä nostan esille sen, että kisaaminen itsessään voi olla yksi syy, miksi osa ei lähde lainkaan kisaamaan. Sillä se voi myös viedä cosplaysta sen hauskuuden ja muuttaa kivan jutun entistä stressaavaksi. Vaikkakin kaikki kisaajat melkeinpä ovat sanoneet, että kun on kerran kisannut, täytyy päästä uudestaan kisaamaan. Ja vaikka jännittää, kisaaminen on kaikesta huolimatta hauskaa!

Yksi ehkä suurimmista syistä, miksi kisoihin ei osallistuta, oli pajaohjelman nimenäkin. Eli kuudentena: lava- ja esiintymiskammo.

Minulla se on ainakin suurena kammona. Se on ehkä suurin syy sille, miksi en kykene vielä osallistumaan kisoihin, sillä minä varmaan pyörtyisin lavalle. Kovin moni ei sitä usko, että kammoaisin esiintymistä, kun olen aina äänessä ja huitomassa ties missä. Mutta se on totta. Yritin päästä siitä eroon esimerkiksi pitämällä Frostbitessa tämän ohjelman. Kädet hikoavat, otsa hikoaa, jalkoja heikottaa, ääni tärisee. Mutta eihän siitä eroon pääse, jos ei tee mitään asialle. Tosin ohjelman pito meni mielestäni todella hyvin, ehkä esiintymiskammo ei ole niin paha kuin lavakammo.

Tästä syystä ei ole ehkä kannattavaa nousta lavalle satapäisen yleisön edessä vaan pikkuhiljaa luoda rohkeutta. Ehkä on ihan hyvä aloittaa kisaaminen esimerkiksi pienemmässä conissa. Toisaalta, kun kävimme lavalla, niin valojen ollessa päällä kisaaja näkee ehkä pari ensimmäistä riviä katsojista. Ja kaikki ne huudahdukset, mitä sieltä yleisöstä kuuluu? Ehkä joku sananen tavoittaa kisaajan korvat.

Pajaohjelma oli todella keskusteleva, eikä sitä kaikkea todellakaan voi saada mihinkään blogitekstiin. Ohjelman lopussa oli vielä Maria Ilona Parviaisen, Desuconin cosplayvastaavan ja EuroCosplayn Suomen edustaja haastateltavana.

Ehkä tärkeimmät kohdat siitä oli se, että jos mokaat ja jäädytät lavalla, niin se ei ole maailman loppu ja yleensä viimeistään juontaja tai yleisö pelastaa sinut. Backstagella cosplaymammat ovat myös niin mahtavat, että he ja yhteisjännitys muiden kisaajien kanssa auttavat pahimman yli.

Minulle ainakin tuli pajaohjelman jälkeen sellainen olo, että todella haluan päästä kisaamaan. Eli ohjelmani teki ainakin minun kohdallani sen, mitä toivoin eli pääsisin eroon ainakin suurimmasta osasta jännityksestä ja uskaltaisin edes harkita kisaamista. Ehkä osa kisakammoa tosiaan oli se tietämättömyys, minkä mainitsin pajaohjelman esittelyssäkin. Auttoi todella paljon, kun Maria kokeneena kisaajana kertoi kisaamisesta ja pajaohjelmassa oli mukana vielä Hall Cosplayn tekniikkasarjan toiseksi tullut Strenghtin cossaaja kertomassa omia kokemuksiaan!

Toivottavasti muutamat pajaohjelmaan osallistujat saivat ohjelmasta sen, mitä hakivatkin. Se jää kyllä muistoihini yhtenä parhaimpana kokemuksena, suurimmat kiitokset keskustelevalle yleisölle! Mieluusti pitäisin jatkossakin jotain samantapaisia pajaohjelmia!

~dessu kiittää ja kuittaa

PS. Olin niin iloinen, kun pajaohjelman aikana tuli todella paljon mieleen kaikilla osallistujilla kehitysehdotuksia ja paja-/luentoehdotuksia, mitä Maria lupasi laittaa korvan taakse ja miettiä. Katsotaan, jäikö sieltä myös minulle takaraivoon jokin ohjelma, minkä ehdottomasti haluaisin tulevaisuudessa pitää!

PPS. Unohdin tätä kirjoittaessa varmaan puolet siitä, mitä piti sanoa ja kirjoittaa sunnuntain ohjelmasta, kun innostuin liikaa. Mutta olisi kiva kuulla vielä muiden ajatuksia ja pohdintoja aiheesta!