tiistai 20. toukokuuta 2014

Lyhyesti Kikuconista ja pitkä sepustus ensimmäisestä kisakokemuksesta

Kun Cosvision oli saatu purkkiin, heti viikon päästä oli tiedossa Kirsikankukkacon tai tuttavallisemmin Kikucon. Minua harmitti todella paljon, kun minun piti lauantaina olla kolmeen asti töissä, sillä olen aina käynyt kurkkaamassa Kikuconin ja tukemassa kotikaupunkini tapahtumaa.

Olin myös jo pitkään toivonut mahdollisuutta osallistua cosplaykisaan hieman pienemmällä mittakaavalla, jotta saisin edes hieman lavakokemusta ja voittaisin suunnattoman lavakammoni. Vaikka olen pitänyt jo pari ohjelmaa coneissa ja ollut työni puolesta paljon esillä, ei lavalle asteleminen kuitenkaan ole sama asia. Kikucon on aina ollut hieman pienempi tapahtuma, mikä on todella kiva, sillä pieniä coneja tarvitaan isojen conien rinnalle. Kikuconissa on aina mukava fiilis, kun siellä ei ole koko ajan tungosta. Päätin siis kysellä, onko minun aikataulullisesti mahdollista osallistua kisaan.

Onneksi kuulin, että Kiku-matsuri alkaa vasta 17.30, minkä yhteydessä on myös pukukisa. Päätin siis ajoissa, että minähän ilmoittaudun kisaan ja aion voittaa lavakammoni! Monta kertaa ajattelin perua kisaosallistumiseni, sillä aikataulullisesti minulle tulisi todella kiire ehtiä töistä Kikuconiin ja vaihtaa asu päälle. Ja minua jännitti todella paljon.

En perunut ilmoittautumistani, vaikka sairastuin heti Cosvisionin jälkeen flunssaan (Hakuryu, sinä ja sinun *syntymäpäiväkakkusi* saatte vielä katua!) enkä kunnolla ehtinyt tehdä Gyokuenin sauvaa. Olin myös ollut sairaslomalla perjantaihin asti ja menin lauantaiksi lopulta töihin.

Lauantai oli kaiken kaikkiaan kamala päivä. Kaunis sää mutta minun kurkku kipuni oli muuttunut vuotavaksi ja tukkoiseksi nenäksi. Kaiken lisäksi työpäivä venähti, koska asiakkaiden taksikyydeissä oli jotain epäselvyyttä. Suurella kiireellä ajoin kotiin ja söin hieman whipin tekemää ruokaa ennen kuin kiiruhdimme Klassikon koululle, missä Kikucon pidettiin.

Moikkailin tuttuja samalla kun kiiruhdin pukuhuoneisiin. En edes muistanut ilmoittautua mutta onneksi se ei haitannut, sillä myöhemmin sain itseni ilmoitettua läsnäolevaksi.

Pukuhuoneet sijaitsivat toisessa kerroksessa, minne kiiruhdin proppini ja cossikassini kanssa. Sain asun melko nopeasti vaihdettua päälle mutta sen jälkeen alkoikin heikottaa. Kaikki se kiire ja nenän niistäminen, olin aivan varma, että kuume oli jälleen noussut. Ystävänikin sanoivat, että näytin ehkä hieman sairaalta.

Pukuhuoneessa oli kaiken kaikkiaan kiva tunnelma, kaikki kisaajat olivat todella mukavia ja heidän kanssaan tuntui luontevalta jutella. Se siis hellitti lavakammoani aika paljon. Siirryimme lavalle kuvauttamaan asut ja tuomaroitavaksi. Menin ensin ottamaan asustani kuvat ja taisin olla kuvaajalle hieman töykeä, mutta se johtui vaan siitä, että flunssassa minun oli todella epämukava olla, enkä kuullut puolia mitä ihmiset sanoivat.

Tuomarointi ei mennyt sen paremmin, sillä en jaksanut hirveästi kertoa asustani tai tehdä juuri yhtään mitään. Kerroin, etten ollut täysin tyytyväinen proppiini mutta tajusin sentään kehua kanttinauhojen ompeluani. Muutamaan kertaan tuomarit kysyivät, olinko itse tehnyt asun ja ihmeissäni sain toistella, että kyllä, olen tehnyt kaiken asussani paitsi kengät.

Onneksi tuomaroinnin jälkeen pääsi hetkeksi kavereiden kanssa istuskelemaan ja lopulta takahuoneeseen muiden kisaajien kanssa juttelemaan. Kiku-matsurissa oli ensin muuta ohjelmaa ja kuudelta alkoi pukukisa. Sain kauhukseni kuulla, että numeroa 1 ei ole lainkaan vaan minä numerolla 2 aloitan pukukisan.

Harmillista oli, että mikrofoonin ääni ei kuulunut mihinkään ja pyysinkin työvoimaa kertomaan, että koska minun pitää mennä lavalle. Hahmoni nimi kuulutettiin hieman väärin mutta menin oikeaan aikaan lavalle. Oli ihana kuulla yleisön reaktio asuuni, minkä oletan olleen ihailevan hämmästynyt. Lavaosuus meni mielestäni kivasti ja niin kuin harjoiteltiin ennen kisaa.

Lavan takana oli kiva jännittää muiden kilpailijoiden kanssa ja kaikki tsemppasivat toinen toisiaan. Kaikkien kisaajien käytyä lavalla, menimme vielä lavalle yhteiskuvaan.

Kisan jälkeen käin ottamassa asun pois ja juttelin vielä kavereiden kanssa ennen kuin lähdimme kotiin. Oli ihana päästä juomaan lämmintä teetä ja parantelemaan flunssaa.

Sunnuntaina tulimme taas viime tinkaan paikalle ja menimme katsomaan Kiku-matsuria. Palkintojen jako meni nopeasti ja lavalla oli vielä "Piirrä, esitä ja arvaa" kisan finaalikierros. Oli todella hauska katsoa finaalikierrosta, harmi kun en päässyt näkemään kisaa alusta asti.

Viimeisenä oli pukukilpailun tulosten julkistus. Ensimmäisenä julkistettiin yleisön suosikki, joka olinkin minä! Olin todella hämmästynyt ja innoissani! Sain palkinnoksi mukin, pockyja ja kunniakirjan. Kunniamaininta meni räppikisaajille Death Notesta hahmoilla L & Light, jotka vetivät pukukisan aikana hieman pitkähköä sanasotaa. Esitys oli hauska mutta olisi toiminut paremmin lyhyempänä!

Seuraavaksi oli tuomareiden valinta kärkikolmikosta. Yllätyksekseni sijotuin kolmanneksi! Oli todella ihana osallistua ensimmäistä kertaa kisaan ja tulla sijoille! Toiseksi tuli Jansutti Rozen Maidenista hahmolla Kanaria ja ensimmäiseksi Veeraton Kyoukai no Katanasta hahmolla Kuriyama Mirai. Palkinnoksi sain lisää pockyja, kunniakirjan ja pienen Black Mokona pehmolelun. Pääsi toisen samanlaisen viereen ^^

Mira Strengell (c) / Kuva Kirsikankukkaconin sivuilta

Naama punaisena otin palkinnot vastaan, olin todella otettu sekä yleisönsuosikista että kolmannesta sijasta! Lisää Kikuconin kisojen tuloksia voi lukea täältä.

Minua huvitti, kun hienon ja tasaisen ompelujäljen lisäksi tuomarivat kehuivat minun lava- ja hahmo-olemustani. Kamala flunssa päällä ja heikossa hapessa lavalle, sillä voitetaan kisa! Ei vaiskaan, hienoa että lavalla meni kaikki hyvin. Omasta mielestänikin I nailed it!

Kiitos vielä tuhannesti kaikille kanssakisaajille, jotka olivat niin ihania ja mukavia takahuoneessa. Oli niin ihanaa, kun asua kehuttiin. Olin tosiaan kamalassa flunssassa, enkä kuullut puoliakaan saati sitten jaksanut puhua juuri mitään. Mutta silti takahuone oli ehkä päivän kokokohta! Ehdottomasti jäi kisahammasta kolottamaan ja ehkä olen hyvää vauhtia voittamassa lavakammoni!

Kuvia tulossa Gyokuenista ja sauvasta kunhan palaamme takaisin Suomeen, lähtö Japaniin on nimittäin ihan lähellä!

2 kommenttia:

  1. mitäääää syytä isosiskoa kun se mut opetti kokkaamaan!

    huvittavaa kyllä, ennen ku päätin mennä cosvisioniin, aattelin että menisin kikuun kisaaman, hakuryulla :'DDDDD just koska pieni coni ni ois voinu vähän yrittää saada kans lavakammoo poijes. mut sit menin cosvisionii.
    Onnea vielä täälläki!

    ai sinäki oot lähössä japanii kohtapuolii? : D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinniin, isosiskon syyksi vaan kaikki. Ja pah!

      No mutta kiva kun tulit Cosvisioniin, kooltaan kuitenkin isompi kuin Kikucon ja varmasti oli eri tavalla antoisa : ) Muttajoo, pienemmät conit ovat hyvä tapa päästä pikkuhiljaa eroon lavakammosta.

      Japanista vastailen tällä hetkellä eli tänään tänne saavuttiin. Osakan alueella tänä vuonna. Te taisitte lähteä kesäkuun alussa, ellen väärin muista? Me tullaan täältä pois sopivasti alta! Ei mahduta Japanin kokoiseen maahan samaan aikaan! 8D

      Poista