JOULUKALENTERI 2014: 14.12. Mitä cosplay minulle merkitsee ja miten haluan kehittyä cossaajana?

Olen harrastanut cosplayta tietoisesti hieman yli seitsemän vuotta. Toki lapsena ja nuorempana jo pukeuduin lempihahmoiksini kirjoista ja tv-sarjoista mutta minulla ei silloin ollut nimeä tälle harrastukselle.

Aluksi cosplay oli koko Japani-, cosplay- ja conkulttuuriin mukaan pääsemistä. Anime, manga ja Japani olivat minulle uutta ja olin vasta tutustumassa tähän mielenkiintoiseen maailmaan. Minulla oli sellainen olo, että en voi harrastaa tätä harrastusta ellen tiedä animesta ja mangasta, ellen osaa japania ja ole muutenkin ajan hermoilla. Minulle cosplay merkitsi myös tietämystä cosplaykulttuurista ja Suomen cosplayskenestä.

Jossain kohtaa en kuitenkaan enää murehtinut tietämyksestäni vaan annoin kaikkeni ompelu- ja käsityötaitojeni kehittelylle. Minusta oli ihanaa saada ommella ja kehittyä. Aluksi hahmo merkitsi minulle kaikkea mutta jossain kohtaa koko harrastus kääntyi päälaelleen ja minua kiinnosti vain asut. Toki hahmon piti olla kiinnostava mutta painoarvo oli asussa. Tämä kääntyi täysin minua vastaan ja tuntui siltä, että väsyin cosplayhin. No tietenkin, koska minusta cosplayssa on tärkeää myös hahmoläheisyys!

Innostuin hienoista asuista ja aloitin niiden tekemisen mutta innostus loppui, koska hahmo ei ollut minulle tärkeä. Jotenkin minusta tuntui, etten saanut cosplaylta sitä kaikkea, mitä olin joskus saanut. En ollut enää niinkään innostunut sarjasta ja hahmosta vaan asusta ja sen designista. Huomasin myös, kuinka tärkeää on cossata hahmoa, johon pystyy samaistumaan. Silloin asussa on mukava olla ja photoshoot sujuu paremmin. Koko harrastukseen tulee enemmän eloa! 

Ongelmat eivät olleet siinä vaan vanha ongelma palasi kummittelemaan. Nimittäin paino-ongelma. En pystynyt kokemaan cosplayta enää täysin innoistavana, eikä cosplay enää antanut minulle sitä, mitä se antoi. Pikemminkin cosplay sai minut entisestään vihaamaan itseäni ja vartaloani, eikä minusta tuntunut hyvältä tehdä asuja, mitä en kuitenkaan halunnut käyttää. Vaikka asut muuten olisivat onnistuneet, en tuntenut itseäni niissä hyväksi, enkä tuntenut vartaloani niissä hyväksi.

Kyse ei ole siitä, etteikö ylipainoiset saa cossata. Kyse on minusta itsestäni ja omasta itsetunnostani. En pysty kantamaan hahmoa, enkä halua katsoa kuvia missä vihaan itseäni. Jos minä en pidä asuni kuvista, miksi joku toinen pitäisi? 

Yritin toki löytää sellaisia hahmoja, että pystyisin jatkamaan harrastusta mutta aina juuri ennen conia tai conin aikana pillahdin vähintään kerran itkuun itseni takia. Vaikka kuinka yritin löytää vanhempia naishahmoja kurveilla, ei niitä paljoa löydy. Enkä pystynyt valitsemaan selkeitä ylipainoisia, useimmiten humoristia hahmoja, sillä itsetuntoni ei pystynyt siihen. En halunnut nähdä itseäni sellaisena. Harkitsin jo vakaasti harrastuksen lopettamisesta.

Kuva: Quickmeme

Cosplay on kuitenkin niin monen vuoden ajan ollut minulle ykkösharrastus. Cosplayn kautta olen saanut uusia ystäviä ja tuttavuuksia, cosplayn avulla olen muuttunut ujosta ihmisestä sosiaaliseksi ja ulospäin suuntautuneeksi. Cosplay on myös kehittänyt ompelu- ja kädentaitojani sekä ongelmaratkaisukykyä. Kaikesta huolimatta cosplay auttoi minua itsetuntoni kanssa vaikka välissä olikin vaihe, milloin cosplaysta oli enemmän haittaa itsetuntoni kohdalla.

Pitkään cosplayta harrastaneena minun onkin pitänyt kysyä itseltäni, miksi harrastan cosplayta ja mitä se minulle merkitsee. Ja kysyä myös, haluanko jatkaa tätä harrastusta.

Myönnän, että minä yhdessä vaiheessa mietin tosissani, jatkanko harrastusta ja miksi minä tätä harrastan. Mietin harrastusta asujen sekä niihin laitetun ajan ja rahan käytön kannalta. Totuus kuitenkin on, että en pysty lopettamaan tätä harrastusta.

Etenkin blogin ja nykyään Facebookin cosplaysivujen pitämisen jälkeen tästä harrastuksesta on tullut minulle entisestään rakkaampi. Rakastan ompelemista ja proppien tekemistä, olen innostunut photoshooteista ja kuvista, hahmoista on tullut rakkaampia ja haluan cosplayharrastukseni olevan enemmän sekä asun että hahmon esille tuomista.

Lopulta cosplay antoi minulle voimaa takertua paino-ongelmaan ja kohottaa itsetuntoani. olen kirjoittanut siitä useamman kerran ja tämä on aihe, mistä voisin puhua ja puhua ja puhua vaikka loputtomiin. Pidimme ystäväni kanssa Cosvisionissakin ohjelman oman vartalon vaikuttamisesta hahmovalinnassa ja minusta ohjelma olisi voinut kestää useammankin tunnin, jos vaan joku olisi niin kauan jaksanut kuunnella!

Kuva otettu Elly Ecstacy Cosplayn FB-sivulta

Ehkä kuluneen vuoden ajan olen ollut enemmän innostunut cosplaysta kuin aikoihin! Alkuperäisenä ajatuksena oli, että tekisin vain pari asua tänä vuonna mutta hups! Niitä tulikin tehtyä kahdeksan. 

Minulle tuli suuri motivaatio cosplayn suhteen ja haluan entisestään kehittyä tässä harrastuksessa. Tehdä yksityiskohtaisempaa jälkeä ja ajalla paneutua asuihin, eikä kiireellä tehdä niitä. Nykyään on kuitenkin saatavilla paljon erilaisia materiaaleja, minkä avulla mikä tahansa on mahdollista! Haluan ottaa enemmän selvää hahmoista ja maailmoista missä hahmot seikkailevat, toivon mukaan joskus uskallan päätyä cosplayvideoiden ja esitysten maailmaan.

Minusta tuntuu, että en ole kehittynyt harrastuksessa niin paljon kuin olisin voinut, ehkäpä juuri kriisieni vuoksi. On ollut hienoa nähdä, miten kaverit tai jotkut cossaajat ovat niin selvästi kehittyneet cosplayssa. Melkein kateeksi käy!

Etenkin tänä vuonna on paljon ollut puhetta cosplaykiusaamisesta, mihin itse en onneksi ole joutunut. Törmäsin myös Facebook sivustoon, minkä tarkoituksena oli saada kaikki ylipainoiset ihmiset pois harrastuksen parista, mikä pahasti kolahti minuun. Tämäkin aiheutti ahdistusta ja epäröintiä harrastuksessa. Mutta käänsin asian toisin päin ja totesin juuri cosplaykiusaajien voittavan, mikäli lopettaisin harrastuksen. Kukaan ei saa viedä minulta harrastusta pois vaan minun pitää antaa se pois, mikäli niin tahdon.

Minusta tuntuu, että Facebookin cosplaysivun kautta olen myös vähän enemmän päässyt cosplaypiiriin mukaan. Tämä on se ajatus, mikä minulla on ollut siitä asti kun harrastuksen aloitin, eli minun täytyy tietää, tietää ja sitä kautta kuulua. En ehkä pidä ajan hermoilla olemista enää niin tärkeänä, kunhan vain tiedän omista kiinnostuksen kohteista ja olen siitä iloinen. Mutta ennen kaikkea haluan kuulua johonkin. Suomen cosplayharrastajien joukko ei ole loppujen lopuksi kovinkaan suuri.