Hypettämällä Hypeconiin

Viime lauantaina (14.6.) järjestettiin toinen Hypecon Hyvinkäällä, minne päätimme whiplasherin kanssa lähteä, kun Desucon jäi välistä. Ennakkovalmisteluja Hypeconiin voi lukea aiemmista teksteistäni.

Mukaan lähti eBaysta ostamani pikku alpakka, jolle tein samanlainen rusetin kuin Erzan asussa oli. Pikkuisella ei ole vielä nimeä, mutta eiköhän se sieltä joskus tule!

Lähtö Hypeconiin oli hieman mielenkiintoinen, sillä tapahtuma tuli todella nopeasti. Olin jo aikaisemmin ollut ohjelmavastaavaan yhteydessä ja kysellyt ohjelmanpitäjämahdollisuutta. Työ, sairastumiset ja Japanin matka tekivät kuitenkin sen, että Hypecon olikin jo ihan kulman takana, enkä ollut ehtinyt kunnolla valmistautumaan ohjelman sisältöön, saati sitten cosplaykisaan!

Olin kuitenkin päättänyt, että haluan päästä eroon lavakammostani ja kasvattaa itsevarmuuttani lavalla pienemmissä tapahtumissa, eli en halunnut perua kisaan osallistumista. Olin alunperin ajatellut, että Japanin matkan jälkeen minulla olisi reilu kaksi viikkoa aikaa tehdä Erzan asu, mikä on loppujen lopuksi todella yksinkertainen. Sairastumisien vuoksi minulle jäi alle viikko aikaa tehdä asu ja sinäkin aikana piti käydä täyspäiväisesti töissä ja elää muutakin elämää. Olen siis todella tyytyväinen siihen, miltä asu lopulta näytti ja kuinka siististi kuitenkin sen sain tehtyä. Sain asun valmiiksi Hypeconia edeltävänä perjantaina noin klo23.

Asu on ennen kaikkea tehty minulle itselle ja vaikka kisaan lähdetään aina voittamaan, tiesin jo etukäteen, että viikossa kyhätyllä yksinkertaisella asulla ei tulla voittamaan. Asu oli melko paljastava ja vartalonmyötäinen vaikka vartaloni ei ehkä vielä ollut sellaisessa kunnossa kuin olisin halunnut. Olen kuitenkin saanut 27kg pois ja vartalo on pienentynyt huomattavasti siitä, mitä se oli viime Traconissa tai jopa Frostbitessä! Eli asu oli tärkeä ennen kaikkea minulle. Ja todella mukava pitää päällä! Persettä minulla yhä on ja tietyissä kuvakulmissa se paistattelee oikein leveästi, mutta pääosin tunnen itseni jo melkein sopusuhtaiseksi.

Toinen tärkeä asia minulle kisassa oli tosiaan päästä lavakammosta eroon. Vaikka esiinnyn työssäni ja olen aina esillä, silti kammoan lavalle astumista ja esiintymistä. Tavoitteena on, saatuani vartaloni normaalimittoihin ja oikean asun löydettyä, osallistua johonkin suurempien conien kisoihin. Ja siihen täytyy kerätä uskallusta.

Tämä on yksi asia, mikä on herättänyt cosplayharrastajissa ja blogisteissa keskustelua, eli kisaan osallistuminen. Cosplayn taso on noussut huimasti ja kisoja on enemmän kuin koskaan. Kisoja tullaan katsomaan todella paljon mutta kisaan osallistujien määrät ovat vähentyneet. Esimerkiksi Hypeconiin ennakkoilmoittautuneita oli kuusi mutta onneksi paikan päältä saatiin lisää kisaajia. Cidi puhui blogissaan tästä aiheesta ja toivon, että nämä kysymykset ja ihmetykset kantautuvat myös kisavastaavien korviin. Enemmän matalan tason kisoja, sitä mieltä minä olen!

Mutta takaisin Hypeconiin. Saavuimme paikalle hieman yhdentoista jälkeen ja kävin ilmoittautumassa läsnäolevaksi infotiskillä. Sain kisanumeroni ja ohjelmanpitäjän lätkäni, minkä jälkeen menin vaihtamaan vaatteita pukuhuoneisiin. Todella kivasti pukuhuoneita mutta niitä ei oltu mitenkään merkitty, että mitkä pukuhuoneet ovat tarkoitettu naisille ja mitkä miehille. Toivoin sitten vaatteita vaihtaessani, ettei kukaan muu, etenkään miespuolinen henkilö, tupppaisi kesken kaiken sisälle. Olisin myös toivonut, että pukuhuoneissa olisi ollut jotain pieniä perustarvikkeita, kuten hakaneuloja, lankaa ja neulaa, kaksipuolista teippiä ja sen sellaista. Luulin nimittäin aluksi, että olin unohtanut Cosplay Survival Kitini autoon tai jopa kotiin, ja ehdin jo saada paniikin aikaiseksi mutta onneksi löysinkin ne.

Kun asu oli päällä, kävimme viemässä normaalit vaatteet takaisin autoon ja ja siirsimme hieman parkkikiekkoa ja autoi sai olla loppupäivän parkkialueella!

Conialueella oli ihana törmätä ihmisiin, jotka lukivat blogiani tai tunnistivat minut muista coneista. Oli ihan älyttömän ihanaa jäädä juttelemaan ja hengaamaan, sillä moneen vuoteen en ole jutellut ja hengannut muuta kuin omien ystävieni kanssa coneissa. Tulikin todella nostalginen olo ja tunsin kuuluvani porukkaan. Olin myös todella otettu, kun minusta pyydettiin kuvia, vaikka Erzan toinen Grand Magic Gamesien asu ei varmaan ole mikään kovin tunnistettava (paitsi fanien keskuudessa).

Kiertelimme myyntipöytiä ja teimme joitain pieniä löytöjä. Myyntipöydät oli melko mielenkiintoisesti järjestelty ja järjestys aiheutti aikamoista tungosta aina sisääntuloaukoilla. Eli toivon mukaan ensi vuonna mietitään, mihin paikkoihin myyntipöytiä kannattaa sijoittaa. Ymmärsin, että huonon sään vuoksi kirppispöydätkin jouduttiin siirtämään sisätiloihin, mikä tietysti vaikutti tilaan myös. Istumapaikkoja oli jonkin verran mutta loppupäivästä nekin kävivät melko vähiin.

Menimme yhdeltä katsomaan Emman luentoa aiheesta One Piece ja miksi sarjaa kannattaa alkaa seurata/lukea. Itse olen vain muutamia jaksoja katsonut One Pieceä ja pelästyin jaksojen lukumäärää niin paljon, että seuraaminen jäi. Mutta whip on lapsesta asti seurannut One Pieceä ja aina odottelee uusia jaksoja! Ohjelmaa oli kiva kuunnella ja Emma antoi hyviä syitä seurata sarjaa, joten ehkä minun on taas palattava pikkuhiljaa One Piecen pariin.

Ohjelman jälkeen oma ohjelmani alkoi samassa tilassa. Oli hyvä katsoa ja tarkistaa tila ennen omaa ohjelmaani, että tiesi vähän miten valmistautua. Tilassa ei ollut käytössä mikkiä, minkä takia ääni ei kunnolla kuulunut huoneen perälle asti. Istumapaikkojakin oli vain ehkä kuusi riviä eli suurin osa istui lattialla tai joutui seisomaan. Huone oli myös todella valoisa eli kankaalle heijastettu ohjelma ei näkynyt kovinkaan kauas.

Aion tehdä oman julkaisun ohjelman aiheesta, enkä ala käydä sitä sen tarkemmin tässä julkaisussa läpi. Oli kuitenkin todella ihanaa, kun ihmisiä oli paljon paikalla ja yleisö oli keskustelevaa. Sitä toivoinkin aiheesta, mistä ei ole yhtä oikeaa vastausta. Mielestäni ohjelma oli viihdyttävä ja sain ihmiset nauramaankin eli ei kai se kovin huonosti voinut mennä? Oli niin mukavaa päästä puhumaan ja juttelemaan muiden kanssa aiheesta!

Kuvan ottanut Matias Tukiainen (madunjau/flickr)

Ohjelman jälkeen siirryinkin ennakkotuomaroitavaksi. Tuomarointi meni todella mukavasti vaikka hieman jännittikin, etenkin kun oli aika nimekäs tuomaristo. Etenkin YumiKoyuki on cosplayidolini, niin meni pasmat ihan sekaisin! Mielestäni sain hyvin kerrottua asustani ja tuomareiden kanssa oli todella hauskaa, ei lainkaan niin pelottavaa, mitä huhut saavat aikaan!

Tuomaroinnin jälkeen lähdimme käymään läheisessä Prismassa hakemassa hieman syötävää, että jaksamme koko päivän. Hyvinkäällä tuuli koko ajan ja minusta tuntui, että vilauttelin koko ajan ihmisille. Pahoitteluni kaikille. Ehdimme hyvin syödä ennen cosplaynäytöksen alkua.

Cosplaynäytös olikin sitten melko mielenkiintoinen ohjelmanumero. Valitettavasti kisaajista paistoi se, että he eivät tienneet, mitä tekivät lavalla ja kuinka kauan siellä pitäisi olla. Jäiköhän briiffaus vähän vähäiseksi? Kissaten jo ehti kirjoittaa Hypeconista ja olen melko samoilla linjoilla hänen kanssaan. Omat hahmot ovat todella kiva lisä coneihin ja ehkä cosplaynäytös on ainut paikka esitellä conialueen lisäksi asuaan, mutta jotenkin pitäisin lavaosuudessa vain sellaiset hahmot, mille löytyy alkuperäinen lähdeteos.

Cosplaynäytöksen jälkeen karkasin nopeasti ohjeiden mukaisesti salin ulkopuolelle. Sen jälkeen palasimme sittenkin takaisin saliin ja lopulta verhon taakse. Oli se yhtä juoksemista, eikä kenellekään ollut oikein tarkkaa ajatusta alusta alkaen, missä kisaajien kuuluisi olla. Itse olen seurannut kisoja ja lukenut kisoista todella paljon eli tiesin melko tarkkaan, miten kisassa kuuluu menetellä. Silti toivon, että tästä vuodesta opitaan ja ensi vuonna cosplaykisa on entistä parempi.

Ymmärsin, että Hypeconissa oli ensimmäistä kertaa cosplaykisa eli viime vuonna oli ollut vain cosplaynäytös. Vinkit ensi vuoteen eivät ole mitenkään ihmeelliset mutta vielä enemmän ennakkosuunnittelua, se on avainsana! Eli riittävästi infoa kisaajille mutta ei joka välissä, jolloin info ehtii muuttua ja kisaajat ovat hämillään. Olisi toki ollut todella kiva käydä ennakkoon lavaosuus läpi, jolloin uudetkin - etenkin ensimmäistä kertaa kisassa olevat! - pääsisivät tutustumaan lavaan. Cosplaynäytöskin olisi varmasti sujunut ilman suurempia myötähäpeitä, mikäli näin olisi ollut.

Verhon takana oli todella hyvä fiilis ja oli kiva jutella muiden kisaajien kanssa. Kun kisa alkoi ja oma vuoro oli heti toisena, jotenkin jäädytin lavalla ihan täydellisesti. Olin miettinyt poseerauksia ja asentoja ja kaikkea, mutta kun astuin minilavalle, aivot jäädytti. Eli omasta mielestäni lavaosuus ei ollut luontevaa eikä poseeraukset onnistuneet mutta muuten oli kivaa.

Olin tuomareiden kanssa melkein yhtä mieltä sijoituksista ja kunniamaininnoista, etenkin Muumien Noita ansaitsi voittonsa täydellisesti! Ja ensimmäistä kertaa kisassa! Oli todella ihanaa, että hän voitti, sillä lyhyen jutustelun jälkeen tämä henkilö vaikutti todella mukavalta ja oli paljon nähnyt vaivaa asunsa ja hahmouskottavuutensa eteen.

 1. sija: Noita (Muumit), 2. sija: Snow (Final Fantasy XIII), 3. sija: Hiei (Yu Yu Hakusho).

Kunniamaininnat: Morgana (Merlin) ja Shinichi (Nana)

Onneksi palkintojen jako oli heti kisan jälkeen, sillä lähdimme juoksujalkaa autolle, että pääsemme takaisin Turkuun. Lopulta päädyin vaihtamaan vaatteet autossa ja toivon, etten aiheuttanut kenellekään traumoja ja vilautellut jälleen ihmisille.

Ajomatkat sujuivat melko leppoisasti musiikkia kuunnellessa ja conin fiiliksistä jutellessa. Minulle Hypecon oli ainakin todella ihana kokemus, lähinnä kaikkien ihmisten takia. Tuli niin superolo, kun ihmiset tunnistivat ja kertoivat lukevansa blogiani. Ehkä kauneinta ja ihaninta, mitä minulle sanottiin, oli heti conin alussa, että "ootpa sä laihtunut!" Ja tämän sanoi blogia lukeva henkilö, jota en edes aikaisemmin tuntenut. Mutta nyt voin sanoa tuntevani!

Ohjelman pitäminen oli myös todella hauskaa ja ehdottomasti, jos vain aivot kehittävät hyviä ideoita ja ne hyväksytään, olen jatkossakin pitämässä ohjelmia coneissa! Mikäli blogin lukijoissa on ohjelmassa mukana olleita, kertokaa toki missä voin vielä parantaa.

Kisaamisesta jäi huonoista poseerauksista huolimatta todella hyvä fiilis, cosplayvastaava oli aina lähellä, kun oli kysyttävää ja auttoi parhaansa mukaan. Eli kyllä minä vielä lavalle uskallan nousta! Olisi todella ihanaa saada Turkuun tukulainen cosplayryhmä, minkä kanssa ideoida ja nousta yhdessä lavalle!

Lisää kuvia tulossa asusta, kunhan saan järjestettyä pientä photoshoottia. Ilma Hyvinkäällä ei ollut hyvä, joten emme ottaneet siellä muita kuin kisakuvia (tai whip otti).