JOULUKALENTERI 2013: 17.12. Cosplay ja itsetunto

Jos muistan oikein, niin viime vuonna oli jossain conissa aiheena cosplay ja itsetunto. Itse en kyseistä ohjelmaa ehtinyt seuraamaan mutta aihe on aina ollut lähellä sydäntäni. Minulla on pääosin ollut positiivisia kokemuksia cosplaysta ja se on ehdottomasti parantanut itsetuntoani. Kun aloitin harrastuksen, olin vielä vähän ujo ja hiljainen, mutta cosplayn myötä sain koko ajan lisää itsevarmuutta tutustua uusiin ihmisiin, puhua tuntemattomillekin ihmisille ja huomata, että cosplaypiireissä kaikki voivat olla kavereita keskenään. Cosplay ehdottomasti paransi itsetuntoa ja itsevarmuuttani, mikä on kasvanut vuosien saatossa koko ajan.

Kuitenkin cosplayssa on myös se varjopuoli. Itsetuntoon vaikuttaa suuresti cosplay tuomat ulkonäköpaineet. Itse olen kamppailut painoni kanssa lähes koko ikäni ja paisunut vaihtelevasti kuin pullataikina. Yhä useammin netissä näkee cosplaykuvia, missä korostetaan vähäpukeisuutta, hoikkia ja hyväkuntoisia vartoja, kauniita kasvoja. Siinä ei ole mitään vikaa, sillä yleensä cossattavat hahmot ovat erityisen hoikkia (mutta isot tissit) ja hyvin kauniita. Onhan se suotavaa pyrkiä myös näyttämään hahmolta! Pakostakin itse kullekin tulee selalinen olo, että "kelpaanko minä?"

Kuvien muokkaus on myös mielestäni yksi suuri ongelma. Kuvia muokataan niin paljon, että on tärkeämpää miltä itse ja asu näyttävät kuvassa kuin mitä todellisuudessa on. Kuvien liiallinen muokkaus antaa valheellisen käsityksen harrastuksesta. Helposti arvostelee ja kritisoi itseään katsomalla muiden (muokattuja) kuvia ja kokee, ettei koskaan yllä samaan. Olen kuitenkin sitä mieltä, että kuvia on hyvä muokata, sillä aina valaistus ei ole onnistunut tai kuvan laatua pystyy kuvanmuokkauksen avulla parantamaan. Myös kivat lisäeffektit tuovat hauskaa lisää kuvaan.

vähän liikaa muokattu ?

Jokaisella cossaajalla ja jokaisella maalla on varmasti omat käsityksensä siitä, mitä cosplay on. Suomessa on kuitenkin nostettu todella korkealle arvostukselle asujen itsevalmistaminen ja -tekeminen. Olen iloinen siitä, että omat kädentaitoni ovat koko ajan parantuneet ja mielestäni olen kehittynyt harrastuksessa sillä saralla.

Minulle tärkeintä cosplayssa on se, että sitä on hauska harrastaa ja sitä voi kaikki harrastaa. Cosplay ja conit luovat myös vahvaa yhteenkuuluvuutta vaikka lähiaikoina onkin ollut keskustelua ikäpolvien välisistä kuiluistan. Etenkin kun yhä nuoremmat aloittavat cosplayn, minusta on erityisen tärkeää, ettei ulkonäköpaineita ruokita liikaa jo valmiiksi haastavassa elämänvaiheessa. Kaikilla pitäisi olla mahdollisuus harrastaa rakastamaansa harrastusta juuri sellaisena kuin on.

On myös todella ikävää, kun netissä liikkuu "ei näin / vaan näin" kuvia, missä asetetaan rinnakkain kaksi hyvin erinäköistä ja erikokoista cossaajaa. Useimmiten vastakkain asettelussa on selvästi lihava ja hyvin laiha cossaaja. Varmasti kuvissa näkyvät harrastajat törmäävät kuviin ja he huomaavat kuinka heille nauretaan. (Tästä syystä en halua linkittää edes esimerkkiä tähän...) Onko se todella harrastuksen idea?

Oma cosplayinnostukseni laski muutama vuosi sitten, samaan aikaan olin myös lihonnut aika paljon. En enää kokenut näyttäväni hyvältä kuvissa, saati sitten coneissa. Vaikka asut olivat hyviä ja osasin eri tekniikoita, ei se muuttanut sitä, etten pitänyt siitä, mitä näin peilistä. Toisaalta, cosplayn takia sain inspiraation painonpudotukseen. Sillä rakastan tätä harrastusta ja haluan myös näyttää hyvältä kuvissa. Miksi tekisin asuja, jos en tykkää olla niissä?

Minkälaisia kokemuksia sinulla on cospaysta sekä itsetunnosta ja ulkonäköpaineista?