tiistai 17. joulukuuta 2013

JOULUKALENTERI 2013: 17.12. Cosplay ja itsetunto

Jos muistan oikein, niin viime vuonna oli jossain conissa aiheena cosplay ja itsetunto. Itse en kyseistä ohjelmaa ehtinyt seuraamaan mutta aihe on aina ollut lähellä sydäntäni. Minulla on pääosin ollut positiivisia kokemuksia cosplaysta ja se on ehdottomasti parantanut itsetuntoani. Kun aloitin harrastuksen, olin vielä vähän ujo ja hiljainen, mutta cosplayn myötä sain koko ajan lisää itsevarmuutta tutustua uusiin ihmisiin, puhua tuntemattomillekin ihmisille ja huomata, että cosplaypiireissä kaikki voivat olla kavereita keskenään. Cosplay ehdottomasti paransi itsetuntoa ja itsevarmuuttani, mikä on kasvanut vuosien saatossa koko ajan.




Kuitenkin cosplayssa on myös se varjopuoli. Itsetuntoon vaikuttaa suuresti cosplay tuomat ulkonäköpaineet. Itse olen kamppailut painoni kanssa lähes koko ikäni ja paisunut vaihtelevasti kuin pullataikina. Yhä useammin netissä näkee cosplaykuvia, missä korostetaan vähäpukeisuutta, hoikkia ja hyväkuntoisia vartoja, kauniita kasvoja. Siinä ei ole mitään vikaa, sillä yleensä cossattavat hahmot ovat erityisen hoikkia (mutta isot tissit) ja hyvin kauniita. Onhan se suotavaa pyrkiä myös näyttämään hahmolta! Pakostakin itse kullekin tulee selalinen olo, että "kelpaanko minä?"


Kuvien muokkaus on myös mielestäni yksi suuri ongelma. Kuvia muokataan niin paljon, että on tärkeämpää miltä itse ja asu näyttävät kuvassa kuin mitä todellisuudessa on. Kuvien liiallinen muokkaus antaa valheellisen käsityksen harrastuksesta. Helposti arvostelee ja kritisoi itseään katsomalla muiden (muokattuja) kuvia ja kokee, ettei koskaan yllä samaan. Olen kuitenkin sitä mieltä, että kuvia on hyvä muokata, sillä aina valaistus ei ole onnistunut tai kuvan laatua pystyy kuvanmuokkauksen avulla parantamaan. Myös kivat lisäeffektit tuovat hauskaa lisää kuvaan.

vähän liikaa muokattu ?

Jokaisella cossaajalla ja jokaisella maalla on varmasti omat käsityksensä siitä, mitä cosplay on. Suomessa on kuitenkin nostettu todella korkealle arvostukselle asujen itsevalmistaminen ja -tekeminen. Olen iloinen siitä, että omat kädentaitoni ovat koko ajan parantuneet ja mielestäni olen kehittynyt harrastuksessa sillä saralla.


Minulle tärkeintä cosplayssa on se, että sitä on hauska harrastaa ja sitä voi kaikki harrastaa. Cosplay ja conit luovat myös vahvaa yhteenkuuluvuutta vaikka lähiaikoina onkin ollut keskustelua ikäpolvien välisistä kuiluistan. Etenkin kun yhä nuoremmat aloittavat cosplayn, minusta on erityisen tärkeää, ettei ulkonäköpaineita ruokita liikaa jo valmiiksi haastavassa elämänvaiheessa. Kaikilla pitäisi olla mahdollisuus harrastaa rakastamaansa harrastusta juuri sellaisena kuin on.


On myös todella ikävää, kun netissä liikkuu "ei näin / vaan näin" kuvia, missä asetetaan rinnakkain kaksi hyvin erinäköistä ja erikokoista cossaajaa. Useimmiten vastakkain asettelussa on selvästi lihava ja hyvin laiha cossaaja. Varmasti kuvissa näkyvät harrastajat törmäävät kuviin ja he huomaavat kuinka heille nauretaan. (Tästä syystä en halua linkittää edes esimerkkiä tähän...) Onko se todella harrastuksen idea?

Oma cosplayinnostukseni laski muutama vuosi sitten, samaan aikaan olin myös lihonnut aika paljon. En enää kokenut näyttäväni hyvältä kuvissa, saati sitten coneissa. Vaikka asut olivat hyviä ja osasin eri tekniikoita, ei se muuttanut sitä, etten pitänyt siitä, mitä näin peilistä. Toisaalta, cosplayn takia sain inspiraation painonpudotukseen. Sillä rakastan tätä harrastusta ja haluan myös näyttää hyvältä kuvissa. Miksi tekisin asuja, jos en tykkää olla niissä?


Minkälaisia kokemuksia sinulla on cospaysta sekä itsetunnosta ja ulkonäköpaineista?

12 kommenttia:

  1. Kirjoitit ajatukseni! Itsetuntoni on aina ollut alhainen, mutta cosplayn myötä se on noussut. Mitenkään huipussaan se ei vieläkään ole, minkä vuoksi tämä aihe koskettaa minua paljon. </3
    Cosplay-innostus on laskenut ja taas noussut melko satunnaisesti (kiitoksia ulkonäköpaineiden), mutta en ikinä halua myöntää ettei kyseinen harrastus olisi enää hauska. ;_;

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Cosplay vaikuttaa tosi paljon itsetuntoon, kun on kuitenkin niin vahvasti ulkonäköpainoitteinen harrastus. Ja itselläkin tuntuu, että cosplay-innostus menee vähän vuoristorataa, mutta nyt on aika hyvä nousukausi minulla! : )

      Poista
  2. Aikalailla allekirjoittaisin ajattelevani tähän suuntaan. Ennen kuin aloitin itse cosplayn, olin arka oman kropan suhteen ja inhosin sitä. En osannut nähdä yhtään positiivia asioita siitä. Vaikka äitikin on sanonut, että olin jo vauvana isorakenteinen, ei se lohduttanut. Leveät hartiat, leveä lantio ja pyöreä muutenkin. Cosplayta aloittaessa ensimmäisessä cossissa ollut polvipituinen hamekin tuntui ylitsepääsemättömän hävettävältä. Mutta vuosien saatossa kokomusta on karttunut ja itsetuntoni ei ole ollut näin hyvä sitten lapsuuttani(ennen kouluun menoa). Erilainen positiivinen palaute ja rohkaisu ystäviltä ja ihan tuntemattomilta on parantanut itsetuntoa. Ulkonäköpaineet silti säilyvät ja näkyvät esimerkiksi silloin, kun olen menossa kilpailuun, tärisen ja panikoin siitä, miten yleisö ottaa minut vastaan. Hermostun ihan valtavasti, ja olen huomannut että ääneni menee joskus ihan korkeaksi.

    Ja Cosplat done right/cosplay done wrong -kuvat ottavat kaaliin kerran jos toisenkin. Mielestäni ei ole oikein tai väärin tehtyä cosplayta, hyvänen aika jokainen tavallaan! Erilaisuus kunniaan, kaikilla on oikeus tehdä asunsa niinkuin haluaa ja osaa. :)

    Hienoa tekstiä sinulta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia!
      Ja aivan juuri, erilaisuus kunniaan, kaikki cosplayt ovat hyviä ja aina voi kehittyä. Ulkonäköpaineet ovat kieltämättä suuret, täytyy vain toivoa, että harrastus ei koskaan aiheuta liikaa paineita ja vahingoita itsetuntoa.

      Poista
  3. Mä kävin kuuntelemassa sen cosplay ja itsetunto-luennon ja se ei ollut ihan sellainen kuin toivoin. Siis enemmän oli sitä, että jos ei ole cossia, niin miksi tulla coniin ja ei kannata cossata jos hahmo ei sovi sun kropalle. Siellä meinasin nousta barrikaadeille ja huutaa kovaan ääneen "VÄÄRIN!". Tekisi mieli pitää uusi luento samalla aiheella, ja kannustaa erilaisuuteen. Mä cossaan mitä haluan. Mulla on onneksi ollut itsetunto hyvä ennen cossausta ja nyt vaan on pysynyt kohdillaan. Jos joku sanoisi mulle, että "cosplay done wrong", niin varmaan pitäisi kovan saarnan aiheesta. Jokainen saa pukeutua kuin haluaa ja todellakaan kukaan ei voi näyttää sarjakuva hahmolta. Ihmisiä kaikki ollaan.
    Kun miettii esimerkiksi crossaajia. Niitä on aika monta cosplayn maailmassa, mutta en ole kuullut kamalasti valitettavan, että tytöt pukeutuu pojiksi tai toisinpäin. Tai kuinka moni furraaja on oikeasti eläin? Mutta jos on vähänkin lihaa luiden päällä, niin puhutaan hahmon pilaamisesta, koska ei vaan sovi. Eikö se ole tärkeämpää että cossaajalla on hyvä fiilis puvustaan ja että antaa myös muita malleja cosplaylle? Mä kannustan kaikkia kokeilemaan mitä haluavat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kieltämättä kuulin jotain samantapaista tuosta luennosta, mutta kun en itse ollut sitä kuuntelemassa, niin en osaa sanoa. Mutta harmi, kun meni niin aiheen vierestä.

      Ja todella hyvät argumentit tuonne loppuun! En ole niin paljon crossplayta miettinyt, koska aika usein animemiehet ovat hyvin kauniita miehiä, mutta kyllähän sen näkee mitä sukupuolta cossaaja on. Eli ihan samasta asiasta puhutaan mutta silti ihmiset eivät sitä näe niin...

      Poista
  4. Eipä tähän mitään lisättävää oikeastaan ole, kirjoitit tuonne juuri ajatukseni, kuten varmasti monen muunkin. Itselläni on tälläkin hetkellä jonkinsorttinen kahteen suuntaan vetävä ulkonäkökriisi, vaikka kannattaisikin ajatella niin, että cossaa mitä haluaa. Ja nuo "cosplay done wrong"-kuvat... *facepalmaa kätensä takaraivosta läpi* En edes löydä sanoja siihen, mitä haluaisin niistä sanoa. Kaiken lisäksi se on useimmiten juuri tuota ääripäävertailua, ja se laittaa kyllä sapen kiehumaan aika voimakkaasti.

    Itselläni ongelmina ovat Cornelia sekä sen jälkeen tulevat miescossit. Corneliaan pitäisi kiinteytyä, mutta sen jälkeen epäilen, että lantioni on liian leveä miescosseihin. Tai siis, noin ajattelin ennen tämän tekstin lukemista. Loppujen lopuksi cossaan hahmoja, joihin minulla on jonkinlainen tunneside, oli se sitten nostalgiaa tai "sielunveljeyttä", eikä lantioni leveyden tms pitäisi siihen vaikuttaa.

    Kiitoksia tästä tekstistä, se todella tuli tarpeeseen! c: Todella upeaa tekstiä ja paljon kiitoksia!! <33 (Ja anteeksi tämän kommentin mahdollinen sekavuus, univaje ei ole kiva kaveri.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava kuulla, jos teksti auttoi selkeyttämään ajatuksia : )
      Ja se on totta, tärkeintä on, että itse pitää cossattavasta hahmostaan ja asustaan. Totta kai aina pyrkii olemaan hahmouskollinen, mutta kukaan ei pysty näyttämään ihan samalta kuin hahmo, ei koskaan.

      Poista
  5. Oi, olet lukenut siis muidenkin kuin pelkästään minun ajatuksiani! *huitoo ylempiin kommentteihin päin* Cosplay on niin nakertanut kuin vahvistanut itsetuntoani ja ulkonäköpaineitani.
    On hienoa kuulla tuntemattomiltakin ihmisiltä kohteliaisuuksia, ja niitähän tämä skene latelee rehelliset hymyt huulilla! Voin ylpeänä seistä harrastukseni takana ja puhua siitä avoimesti niin koulussa kuin työmaallakin, koska tiedän, että en ole yksin. Olen siis hyvinkin sinut harrastukseni kanssa, jotkut kun pitävät sen salassa kiusaamisen pelossa (tiedän näitäkin ._.). Siitä olen ylpeä ja koen, että cosplaysta on tullut tärkeä rakennuspalikka osana kohti hyvää itsetuntoa kipuavia portaita. Syön muiden mielipiteitä >:D
    Mutta ulkonäköpaineita minulla on aina ollut - ja varmasti tulee myös olemaan. Olen ollut kiusattu sen takia, että sain naisellisia muotoja nuorempana kuin muut, sen takia, että olen ollut hieman lihava (en siis koskaan edes ylipainoinen), minulla on ollut vähän meikkiä - tai liian paljon - tai olen pukeutunut eri tavalla. Olen ollut kiusattu, koska olen lyhyt ja olen ollut kiusattu, koska minulla oli pieniä virheitä siellä täällä: nuoruuden nopean kasvun raskausarpia, kainalokarvoja uimahallissa (omg, siis ei enää ala-asteella saisi).
    On päiviä, jolloin pidän itsestäni ja ulkonäöstäni, mutta elän välillä myös niitä vaiheita, kun peilistä katsoo järjetön ihrakasa ja kasaan kursittu määrä rumia piirteitä. Niitä päiviä on myös cossihahmoa valittaessa ja omia cossikuvia katsellessa. Monet animehahmot ovat laihoja ja kauniita ja minä olen perfektionisti. En ole saanut cosplaysta vieläkään minkäänlaista porkkanaa ulkonäkömuutoksiani varten (tahtoisin olla laihempi, lihaksikkaampi ja pienitissisempi), mutta ainakin kyseinen harrastus saa ulkonäköpaineeni jojottelemaan eessun taassun. Joskus kenenkään ei tarvitse sanoa mitään, vaan näen esimerkiksi Lacie-kuvissani jotain aivan järkyttävän kaunista ja pakahdun ylpeydestä, peilaan yhden ylimääräisen hetken kouluun lähtöä, valitsen vähän vähemmän peittelevät vaatteet. Joskus kaikki on vaan perseestä ja minun pitäisi lopettaa koko harrastus, koska häpäisen hahmot. Joku muu on aina parempi.

    Länkytystä länkytystä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan samanlaisia fiiliksiä on minullakin. Joskus minusta saa todella kauniita kuvia ja olen niin iloinen. Joskus taas tuntuu, ettei yksikään kuva onnistu... Ja ulkonäköpaineiden vuoksi aina toivon, etten conissa törmää muihin samaa hahmoa cossaaviin, koska olen varma, että muut näyttävät aina paljon paremmilta.
      Olen jo pitkään yrittänyt löytää motivaatiota ulkonäön muutokseen, juuri painonpudotukseen, mutta sitä ei ole vain tullut. Terveydellisistäkin syistä olen iloinen, että viimein sen porkkanan olen saanut : )

      Poista
  6. Mun pittää nostaa hattua niille jotka uskaltaa cossata sitä mitä haluaa, oli minkä näköine /muotoinen tahansa. Itsellä oli tosi hyvä itsetunto kun aloitin cossaamisen, mutta tuli sit suhde ja sitä mukaa _paljon_ herkuttelua, niin nyt oon tämmönen lyllerö ja itsetunto laski.

    Chibiconissa sitte, päivää ennen, mun peruukki ei ollut tullut vieläkään, enkä sen suurempia cosseja ehtinyt miettiä, katsoin vain minun listasta et mitä cosseja ois aikeissa tehä, niin helpoin ja semmone joho kankaat oli ni oli Mina majikina (voisi melkein sanoa että puoli alasti.) niin tein sen sitten, aattelematta sen kummemmin sitä. Tapahtuma paikalla sitten tuli semmonen et miten mää pystyn laittaa tän ku ihmiset näkee mun lylleröt siellä, laitoin sitten päälle mun tekemän talvi viitan ja jätin legginssit alle. Edelleen näkyi vähän liikaa paljasta pintaa, mut eipä sitä ehtiny hirveesti ees miettiä kun koko ajan oltiin menossa johonkin. Kilpailuunkin osallistuin (siks aikaa otin legginssit ja viitan pois ja oli _helevetin_ alaston olo .__.) Mut yhtää haukkuja ei tullu! Pari tyyppiä tuli kuvaakin kyseleen. Se kohotti hiukan itsetuntoa, mutta ei pahemmin.

    Jaa miks muute aloin ees selittää tota .__. eniveis, cossaaminen on kuitenki kaikille, iästä/sukupuolesta/"rodusta"/koosta kattomatta.

    Ja sitten vielä että "you are doing it wrong" cossit, semmosia ei mun mielestä olekkaan. paitsi ehk joku semmonen tyyppi jolla on joku pyyhe kaula ympärillä viittana ja soppa kauha kädesä? Tai, en tiiä jos jossaki on semmonenki hahmo. Mun mielipide sitte wrong/right cosplaysta et sill ei oo oike mtn merkitystä miten sitä hahmoa cossaa, kunhan siinä on edes jotain tunnistettavia piirteitä siitä cossattavasta hahmosta, esim peruukki tai jotain.

    tässä mää taas jauhan jotain .__.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on niin totta! Itse on yleensä se kriittisin ja Suomessa yleensä kaikki ovat mukavia niitä kohtaan, jotka ovat edes yrittäneet cossinsa kanssa. Riippumatta siitä, minkälainen se on. Ja etenkin, kun osallistuu kilpailuun! Se on jotain niin rohkeaa, että pelkälle lavalle menosta pitäisi saada palkinto!

      Poista